archive-org.com » ORG » A » AIKAKONE.ORG

Total: 561

Choose link from "Titles, links and description words view":

Or switch to "Titles and links view".
  • Edward Bulwer-Lytton: Zanoni
    teoksesta Zanoni Aloitin kiihkeät etsinnät ja Turun yliopiston kirjaston kaikkivoipaisesta kortistosta kirjan tiedot löytyivätkin Itse kirja löytyi varastojen perukoilta laatikosta johon yliopiston kirjoja oli pakattu vietäväksi turvaan Talvisodan pommituksilta Ei se nähtävästi ollut mikään lainaustilastojen kysytyin kirja Kuten kirjan julkaisutiedoista näkyy on sitä nyt kustannettu oikein isommalta joukolla Lieneekö vuoden 1909 laitoksen näköispainoksen tuottaminen ollut kustannus vai pieteettikysymys ihastuttavaa yhtä kaikki ettei uudella selkokielisella käännöksllä ole menty tärvelemään teoksen hykerryttävää kielenkäyttöä Edward Oli synkkä ja myrskyinenyö Bulwer Lyttonin charmikkaan ylenpalttinen tyyli tuo nykylukijalle tuulahduksen ajalta jolloin tämäntyyppinen kirjallisuus oli totista hommaa eikä mitään sankarimatkaajien massaturismia Teoksen alaotsikko on Yli ihmisen elämäntarina Kirja kertoo erittäin harvalukuisesta veljeskunnasta joka henkensä hallinnalla ja syvällisellä salatieteisiin perehtymisellä on vapautunut ihmiselämän rajoituksista ja saavuttanut kuolemattomuuden Ankara Mejnour on tässä prosessissa kuolettanut tunne elämänsä mutta nimihenkilöllä Zanonilla se on yhä tallella ja se sitoo hänet uudelleen kuolevaisuuteen kun hän rakastuu ihanaan laulajattareen Violaan Nuori Glyndon veljeskunnan muinaisen jäsenen jälkeläinen puolestaan hylkää maallisen onnen ja rakkauden tavoitellakseen veljeskunnan salaista tietoa ja mahtia Hänen kauttaan pääsee lukijakin perehtymään opin ensimmäisiin alkeisiin mutta sitten Glyndon tietenkin sortuu klassiseen tapaan tekemään sen ainoan kielletyn asian ja niin hänen ja myös lukijan opinnot päättyvät siihen Niin tarina kuljettaa henkilönsä Italian aurinkoisilta

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k90zanoni.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • Octavia E. Butler: Aamunkoitto
    tarina ihmisten ja muukalaisten suhteista Aamunkoitto osoittautui kuitenkin lieväksi pettymykseksi ehkä liian suurten ennakko odotusten takia Ihmiskunta tuhoaa itsensä lähes kokonaan kolmannessa maailmansodassa mutta paikalle saapuva taivaallinen ratsuväki pelastaa jäljelle jääneen kourallisen uutta huomista varten Näin kliseisestä alkuasetelmasta on vaikea kehitellä mitään todella uutta mutta Butler tekee kieltämättä parhaansa Oankalit ovat utlitaristisia DNA kauppiaita jotka sieppaavat ihmiset alukseensa huomatessaan lupaavan geneettisen varaston olevan vaarassa tuhoutua He alkavat vaihtaa lupaa kysymättä geenejään ihmisten kanssa tarkoituksenaan parantaa kummankin lajin perimää Nämä kolmineuvoiset biotekniikan mestarit ovat kiehtovia luomuksia kaikessa mieltäkääntävässä vieraudessaan eivät suinkaan pelkkiä ihmisenteelmiä joilla on vain lonkerot käsien sijasta Butler on lahjakas kirjailija ja kykenee luomaan eläviä uskottavia henkilöhahmoja mutta romaani jää monista mielenkiintoisista piirteistään huolimatta hieman tavanomaiseksi ihminen kohtaa muukalaiset tarinaksi Aineksia olisi ollut ihmisyyden olemuksen syvällisempäänkin pohdintaan mutta tätä aihepiiriä ei juurikaan käsitellä Juoni ei tunnu pääsevän kunnolla vauhtiin koko kirjan aikana Aamunkoitto on Xenogenesis trilogian avaus ja tuntuukin olevan lähinnä pohjustusta jatko osille Suomennos on hyvää ammattilaistyötä Heikki Kalliomaan kansikuva on sen sijaan paha rimanalitus jollaista ei maineikkaalta taiteilijalta odottaisi Jo sivulla 13 käy lukijalle kuin lukijalle ilmi että päähenkilö on musta nainen Kannessa komeilee kuitenkin luotaantyöntävän näköinen hirvitys jolla on kaiken kukkuraksi punainen tukka ja siniset silmät

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k90aamunkoitto.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • Octavia E. Butler: Puolipäivän riitit
    ihmiset jotka haluaisivat ihmiskunnan säilyvän omana itsenäisenä lajinaan Näiltä oankalit ovat kuitenkin ottaneet lisääntymiskyvyn pois pelätessään ihmiskunnan uutta nousua ja mahdollista kapinaa Aamunkoitosta tuttu päähenkilö Lilith Iyapo synnyttää koostepojan joka on ennennäkemättömän ihmismäinen ja kykenee ymmärtämään ihmisten mielialoja ja psykologiaa paremmin kuin yksikään oankali tai kooste Kun hänet sitten ryöstetään vastarintakylään hän käyttää tilaisuutta hyväkseen oppiakseen vastarintaihmisiltä niin paljon kuin suinkin kyetäkseen antamaan näille kenties uuden mahdollisuuden itsenäiseen ja tarkoituksenmukaiseen

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k91riitit.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • Orson Scott Card: Ender
    se Hugo ja Nebula voittaja Ender on valintana täysosuma tuore laadukas jännittävä koskettava Se on tarina lapsesta josta armottomin rankoin ottein koulitaan sotasankaria sotaretkestä hyönteismäisiä hyökkääjiä ötököitä vastaan ja lopussa seikkailullista otetta syventää kuva kääntöpuolesta Tosin kasvavan latauksen ja pelin räjähtävän kliimaksin jälkeen tuo lopun pastellinsävyinen suvanto tuntuu tavallaan turhalta koristelulta pelkästä jatko osan osien pohjustamiselta Kaikki ovat nähneet ja lukeneet mielin määrin sf juttuja joissa lauma keskenkasvuisia reippaita lapsosia puolustaa Maata pöllyyttää avaruushirviöitä ja nolaa galaktiset konnat kerran toisensa jälkeen Kun Ender sitten ilmestyi nosti se ison haloon lasten kouluttamisesta ja käyttämisestä taistelulaivueen sotureina Täytyy kyllä sanoa että nämä yliälykkäät tarkoin seulotut poikkeusyksilöt ovat niin vähän lapsekkaita ettei heidän vuosiensa vähyyttä jutun tiimellyksessä juuri muistakaan paitsi kun siitä erikseen muistutetaan vai onko niin että perinteiset avaruussoturit ovat niin juveniilia joukkoa ettei eroa heihin siksi huomaa Päähenkilö kaikessa erilaisuudessaan on kuitenkin johdonmukaisesti toteutettu persoonallisuus Epäilyksittä Ender on palkintonsa ja suomentamisensa ansainnut Kääntäminen mitä siihen tulee on usein vähän niinkuin siivoaminen sen huomaa parhaiten silloin kun se on tehty huonosti Veikko Rekunen on tehnyt Enderissä niin hyvää ja tyylipuhdasta työtä ettei tällainen meikäläinen neljännesammattilainen joka sentään on tottunut vallankin tuttujen suomentajien aikaansaannoksia kyttäämään pitkiin matkoihin muistanut käännöstä lukevansakaan Surullista kuitenkin ettei

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k90ender.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • Orson Scott Card: Kuolleiden puolustaja
    ansiosta varttunut lapsisoturista vasta 36 vuotiaaksi ja onnistunut kahdessa suuressa elämäntehtävässään koko älyllisen ötökkäkansan teurastamisessa ja ihmiskunnan valistamisessa siitä miten hirveä teko se oli Samalla hän tietenkin itse on muuttunut ihmisten silmissä pelastajasta hirviöksi Nyt hän kiertää ympäri ihmisten asuttamia maailmoja kuolleiden puolestapuhujana jonka omaiset kutsuvat paikalle perehtymään vainajan elämän salaisuuksiin niin että hän kykenee tekemään tämän teot ja käytöksen ymmärrettäviksi Samalla hän etsii paikkaa jossa hävitetty ötökkäkansa voisi syntyä uudestaan Lusitania on siirtokunta planeetalla jonka alkuperäisväestöä ovat kiistattoman älylliset mutta monin tavoin käsittämättömät possukat Tarkkojen määräysten rajoittamat ksenologit yrittävät ymmärtää heidän elämäänsä ja tapojaan ja pari heistä tulee surmatuksi perin raa alla tavalla Ötököiden tuhoa nyyhkivä ihmiskunta on muitta mutkitta valmis pistämään possukat lihoiksi kunnes paikalle saapuu kansanmurhaaja ammattiymmärtäjä Ender Kuolleiden puolustaja käsittelee epämiellyttäviä ja kammottavia tekoja niin älyllisten lajien kuin ihmisten keskinäisissäkin suhteissa ja jollakin merkillisellä tavalla on silti harvinaisen valoisa tyyni viisas ja positiivinen kirja Kiehtovine biologisine spekulaatioineen ja pelottomine keskinäisen ymmärtämyksen evankeliumeineen se on varmasti kypsempi ja mahdollisesti kestävämpi kirja kuin hurjaan crescendoonsa keskittynyt edeltäjänsä ja kuitenkin pidin Enderin intensiivisyydestä ehdottomasti enemmän Mahtaako Cardin mormoniuskonnolla olla jotakin tekemistä kaiken sen valoisuuden ja toiveikkuuden kanssa jota Kuolleiden puolustaja uhkuu Anetta Meriranta on oivaltavassa esipuheessaan jo vetänyt rinnastuksen

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k91puolustaja.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • Orson Scott Card: Seitsemännen pojan seitsemäs poika & Punainen profeetta
    Alvin saagassa kaksi valtakulttuuria Pohjois Amerikan intiaaninen ja maahanmuuttaneiden eurooppalaisten näyttäytyvät toisilleen yhtä vieraina kuin eri planeetoilta saapuneina Ainakin Alvin saagan alkuosassa voi nähdä yhtymäkohtia myös Ender saagaan ja tietyti myös Cardin henkilöhistoriaan lähetystehtävissä pieni siirtokunta biologialtaan ja kulttuuriltaan vieraassa ympäristössä jossa oma uskonto alkaa ilmetä kaikessa barbaarisuudessaan Alvin saagan kaksi ensimmäistä suomennosta ovat Philip Pullmanin teosten ohella universaaleinta ettenkö sanoisi humanistisinta fantasiaa mitä meillä on viime vuosina julkaistu joten niitä voi ilman minkäänlaisia varauksia suositella kelle tahansa hyvän tarinan ystävälle hyvässä tarinassa on yksinkertainen mutta haastava moraali pienen elämän piiri jossa voi nähdä ikiaikaisia ongelmia Vaikka Alvin saagan ensimmäiset teokset Seitsemännen pojan seitsemäs poika 1997 alunp 1987 ja Punainen profeetta 1998 alunp 1988 tylsimmillään muistuttavat Pieni talo preerialla televisiosarjan kristillistä mikämikämaata juuri herttaisen kylämiljöön keskellä demoniset tapahtumat tekevät hyytävän vaikutuksen Lisäksi tapahtumien piiri näyttää jatkuvasti laajenevan siten että Alvin saaga uudelleenmuokkaa koko amerikkalaisuuden mytologian Saagan aloittava Seitsemännen pojan seitsemäs poika on ehkä enempi nuorisoromaanityyppinen kuin seuraajansa Sen kuvaus liikkuu lähempänä päähenkilönsä Alvinin lapsentajuntaa eikä kyläyhteisöjen ulkopuolisesta maailmasta saa kuin aavistuksia miten tämän Pohjois Amerikan historia ja 1800 luku eroavat tuntemastamme maailmasta Kirja myös pohjustaa varsin tukevasti tulevia tapahtumia joten se ei ole myöskään yhtä itsenäinen romaanina kuin Punainen profeetta Toisaalta teosten välillä on selvä ero tunnelmassa aivan kuin toisessa romaanissa Card olisi halunnut ravistautua irti liian kyläkeskeisestä uskonnollisesta ahdistuksesta ja kiihdyttää vauhtia historiaan jossa tarvitaan Alvinia Amerikan yhdistävää messiasta Fantasiana Alvin saaga imaisee heti mukaansa Alvinin maailma on ²matalan² magian maailma eli taikuus vaikuttaa kaikkialla arkipäivässä mutta mitään suuria velhoja tai ihmeellisiä hirviöitä ei ole olemassa Matalan magian maailma tarkoittaa Cardin yhteydessä sitä että taikuus on tosiaankin kaikissa ja kaikessa vaikuttava tekijä jota vastaan uskonnot ovat liirumlaarumin varsinaisen taikauskon asemassa Saagan jokaisella henkilöllä paitsi juroimmilla kristityillä on oma konstinsa jolla hän pystyy manipuloimaan sekä ihmisiä että ympäristöään Suurin näistä

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arvostelut/k98alvin1_2.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • Orson Scott Card: Kisälli Alvin
    miehelle joka kykenee tutkimaan minkä tahansa asian rakennetta ja muuttamaan sitä halunsa mukaan Jo ensimmäisissä kirjoissa arkkiviholliseksi asetettiin demoninen luonnonvoima Hajottaja joka sai ihmishahmon heikkoluontoisten silmissä Kirjasta toiseen siirryttäessä nämä ihmisvastustajat ovat vaihtuneet holtittomasti Neljännessä romaanissa vastustajaksi nostetaan hänen pikkuveljensä Calvin Tämän seikkailut matkalla Ranskaan ja Napoleonin hovissa ovat kirjan parasta antia tosin ne kattavat romaanista enintään neljänneksen Pikkuveli Calvin on se varsinainen journeyman jonka kisälliys eli empiristiset oppivuodet antavat perustellusti aiheita Tekijyyden pohtimiseen Alvinin osuus neljännessä romaanissa on istua aloillaan muiden toiminnan keskipisteessä Kirjan alkuun painettu kartta on pelkkä muistutus aiemmista tapahtumista Kisälli kirjassa hyödyllisempi olisi aikajana edellisistä tapahtumista Paikkojen keskinäinen merkitys on muutenkin löystynyt kronikan kolmannessa ja neljännessä kirjassa kaupungista toiseen loikitaan kuin vaihtuvilla näyttämöillä Alvinin kotiseutu on paikka jossa käydään lämmittelemässä kirjailija Cardin kristilliseen viitekehykseen kuuluvia perhesuhteita Hatrack puolestaan on Alvinin oppivuosien monikonstinen ympäristö amerikkalaisen pikkukaupunkidemokratian kehto eräänlainen moraalinen keskipiste siinä itärannikon sivilisaatiossa jonka historiaa Alvin kronikka taittelee uusiksi Kun Alvin nyt taas palaa Hatrackiin hänen entinen mestarinsa seppä Makepeace vaatii nuorukaista oikeuteen kultaisen auran varastamisesta Oikeudenkäynnin kautta määritellään Alvin messiaalle paikka demokratian kehityksessä maagisine kykyineen hän ei toimi sittenkään lain ulkopuolella Samoin selvitetään Alvinin pikku apulaisen Arthur Stuartin juridinen asema sekä käydään oikeutta Alvin Rakastajan suhteesta erilaisiin naisiin nuoriin tyttöihin äidillisiin viettelejiin ja siihen Ihan Oikeaan Elämänkumppaniin Suurin osa tapahtumia ja sivujuonia keskittyy Hatrackin oikeussaliin ja sieltä on tosiaankin sivun s 354 355 tarkkuudella osoitettavissa kohta jossa Card on kyllästynyt tarinaansa Siihen tilanteeseen saakka missä uuden pikkupahiksen Vilate Frankerin eli suomeksi Lilija Frankerin kohtalo ratkaistaan Alvin on monen ihmisen ja sivujuonen toiminnassa keskeinen kohde jonka valinnat ja mielipiteet riittävät pitämään rakennelman toiminnassa Oikeussalissa kaikki ratkeaa äkisti päällimmäisellä juonen tasolla ja ihmiset jatkavat liikettään draamattomassa tilassa Siksi oikeussalidraama tuntuu kolkolta kehykseltä verrattuna edellisten kirjojen toimintaan ja vakaviin ihmishengen haastaviin jännitteisiin Kristillisestä tai nuortenkirjamaisesta hymistelystä huolimatta kirjassa on

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arvostelut/k00alvin4.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • Orson Scott Card: Oppipoika Alvin
    niin Alvin kuin juonen säikeet äkkiä muuttuvatkin epäselviksi Jokaisella kirjailijalla näyttää tulevan hetki jolloin maine mekanisoi hänen ideansa ja muuttaa hänen kunnianhimonsa pelkäksi maineen ylläpidoksi Tähän sarjakirjoittamisen tähtisarjaan on siirtynyt myös Orson Scott Card kirja kirjalta sarja sarjalta Ensimmäinen huolestuttava merkki oli Ender trilogian kertaheitolla latistanut jatko osa käsittämättömän tylsä romaani Children of the mind 1996 Sarjatuotannosta näkyy tulleen Cardillekin niin pakkomielle että ensi syksynä ilmestyy paitsi viides kirja Enderin tarinaa Ender s Shadow myös aloitus ihan uudelle saagalle nimeltä Women of Genesis Myös Alvin saaga alkoi selvästi latistua neljännen kirjan kohdalla voin osoittaa sivun tarkkuudella millä kohtaa Card on kyllästynyt tarinaansa niin selvä on lopsahdus kronikoinnissa Sarjan viides kirja odottaa vielä hyllyssä vuoroaan mutta kuulemmma saaga ei ainakaan nouse siivilleen siinä Niinpä en pistäisi pahakseni vaikka Alvin Journeyman 1996 ja Heartfire 1998 jätettäisiin suomentamatta puhumattakaan Cardin lupaamasta kuudennesta ja seitsemännestä jatko osasta Oppipoika Alvin 1989 on vielä Cardia parhaimmillaan ja todennäköisesti Alvin saagan huipennus Romaanista näkyy että se on kirjoitettu tiiviisti edellisten romaanien ilm 1987 ja 1988 tunnelmissa kun välimatkaa sarjan neljänteen kirjaan onkin sitten kuusi vuotta Väliaikana Card ehti jo unohtaa miksi ja keille hän oikein olikaan kirjoittamassa Alvinin tarinaa Sarjahan on edennyt sikäli kiinnostavasti että ensimmäinen romaani Seitsemännen pojan seitsemäs poika muistuttaa kauniisti kronikoivaa vanhatestamentillisin aikuissävyin koristettua lastenkirjaa Toinen romaani Punainen profeetta puolestaan on fantasialla ryyditetty poikaromaani seikkailuista intiaanien parissa Kolmas kirja on tämän kehityksen komea johtopäätös tarina Alvinin kehitysvuosista täyteen aikuisuuteen Kirjan voi hyvinkin liittää velhoksi kasvamisen klassikoihin vaikka se vaivihkaa osoittelee yhteyksiä myös USA n historiallisiin suurmiehiin Ritariromanssi sepän pajassa Oppipoika Alvin kuvaa sankarimme paluuta syntymäkaupunkiinsa Hatrackiin joka on Cardille jonkinlainen amerikkalaisuuden kristalloituma Taikataitojen täytteiset vuodet Alvin viettää sepän oppilaana tutkiskellen sekä hauiksensa että taitojensa kasvamista Rinnan Alvinin kokemuksille kuvataan myös ennaltanäkijätytön soihtu Peggyn kasvutarinaa Pariskuntahan on osoitettu toisilleen lukijan silmien edessä jo saagan ensimmäisistä sivuista alkaen mutta viisaasti Card viivyttää ja konstailee heidän osoittamistaan toisilleen Ensin pariskunnan pitää kasvaa sekä ammatissaan että henkisiltä kyvyiltään eikä Card lupaile yhtäkään helppoa käännettä heidän romanssiinsa päinvastoin Oppipoika Alvin on kiehtovaa luettavaa myös mysteerisenä romanssina etenkin kun Card on toisessa yhteydessä paljastanut kiinnostuksensa vanhoihin eurooppalaisiin ritariromansseihin Romantiikan kuvaajana Card ei ole aivan yhtä aikuinen ja leijonanmielinen kuin esimerkiksi kuvatessaan rotukysymystä mutta saagan kolmannessa kirjassa rohjetaan sentään vielä kutkutella parinvalinnalla ja nuortenromaanin normeihin sopivalla erotiikalla Sitäpaitsi tarina jossa itse arkkipaha tekee vaikuttavia cameoita ei voi olla muuta kuin hyvä niin amerikkalaisen sisäänkääntynyt kuin se onkin muun maailman messiaita ei tarvitse noteerata lainkaan Jaakko Kankaanpään käännös on sujuva muut kuin yksittäiset termit ja muutamat kömmähdykset kuten kolmen kuukauden muuttuminen puoleksi vuodeksi eivät töki lukiessa kirjaa nyt suomeksi On vain niin että arkkipaha Hajottaja ei kuulostakaan suomeksi yhtä tylyn mahtipontiselta kuin Unmaker ja kaukotunto on kylmä ilmaisu taidosta jonka nimi on alun perin doodlebug Mutta minkähän tähden Maker on muutettu vähättelevästi tekijäksi jos Hajottajankin nimi kirjoitetaan isolla Koska Alvinissa kuvataan paljon arkisia käsityötaitoja ja elämää rajaseudulla olennaisempaa on kuitenkin se miten arki ja fantasia kohtaavat myös kielen tasolla ja tässä käännös toistaa ihan mukavasti Cardin notkeaa tarinointia Lokalisoinnin miinuspisteet menevät kustantajalle

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arvostelut/k99alvin3.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive



  •