archive-org.com » ORG » A » AIKAKONE.ORG

Total: 561

Choose link from "Titles, links and description words view":

Or switch to "Titles and links view".
  • Rick Hautala: Kuoleman kivi
    alkaa hitaasti mutta hienosti Suomalaissyntyinen perhe Jenkkilän takamailla saapuu remontoimaan ja asustamaan perimäänsä sukutaloa Kutakuinkin sata sivua vierähtää ihan vain talonkunnostushommissa ja tyttären heppahöperyydessä mitä nyt aina joskus näkyy joku outo vilahdus ihan näkökentän rajalla Eiväthän nämä remonttiraportit maailman kaikkein hurjinta luettavaa ole mutta Hautala osaa kertoa ja saa lukijan samaistumaan mikä aina on tehokkaan kauhun ehdoton edellytys Sitten rupeaa löytymään outoja arkeologisia kapineita mm muumioitu käsi ajalta ennen Kolumbusta Sitten tunneliverkosto vihannesmaan alta Ja vilahtelut vain tihenevät Tähän asti kaikki on vielä hienosti Arkeologinen ja historiallinen vakuuttavuus tekevät teokseen jopa jonkinmoista tieteellisyyden tuntua Toisaalta kerronnan jäyhä arkisuus toisaalta Hautalan ällistyttävä taito hieroa lukijan tajuun se sinänsä ilmeinen oivallus että lähes paikalla kuin paikalla on eletty joskus ennenkin ja jokaisella maalämpäreellä on huikaisevan pitkä historiansa jota ei noin vain kaivetakaan esiin sen paremmin pikkukaupungin kirjastosta kuin kukkapenkistäkään luovat Kuoleman kiveen outoa imua Hautalan jutut suomalaissyntyisten kyvystä nähdä erityisen merkityksekkäitä ja informatiivisia unia puolestaan tuntuvat pikkuriikkisen banaaleilta Vaikka mitäs kaipa ne USA n kirjamarkkinoille käyvät eksotiikasta siinä kuin mikä muu tahansa Sitten kaikki sananmukaisesti räjähtää silmille Visva virtaa ja näljä roiskuu ja ruumismatoja varisee ja maa järisee ja talo palaa rätisevänä roviona Voi sentään Kingiläinen perhe ja painajainen skenaario on jälleen

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k95kivi.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • Nathaniel Hawthorne: Paholainen käsikirjoituksessa
    ja herrat NÄMÄ TARINAT OVAT ILKEITÄ Ilkeimmillään Hawthorne esiintyy tämän kokoelman ensimmäisessä ja viimeisessä tarinassa Lumityttö leikkaa esiin aikuisten ja lasten maailmojen erot aivokirurgin tarkkuudella Järjen maailmassa fantasian osana on kadota ja unohtua Paholaisen käsikirjoituksessa novelli antaa kirjallisuuden todellisesta merkityksestä kuvan joka on joko synkkä tai sitten ei Sen totuusarvoa on vaikeaa epäillä sillä se perustuu kirjailijan omakohtaisille kokemuksille Henk koht suosikkini on kuitenkin novelli Nuori Isäntä Brown jossa säälimättömästi

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k90paholainen.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • Lafcadio Hearn: Kwaidan
    Sheridan LeFanun kummistusjutut antavat vihjeitä siitä suullisesta kertomusperinteestä jolle uskoakseni Lafcadio poika altistettiin Hänen kiinnostuksensa kansantaruihin mm Kalevalaan varmaankin alkoi varhaisina vuosina Kwaidan tarinat joista Loven kokoelmassa on osa ovat japanilaista kansanperinnettä mutta valikoima on tietenkin Lafcadion itsensä Hän ei ole mennyt outoon ja eksoottiseen kuten voisi odottta länsimaiselta kirjailijalta joka tähtäsi länsimaisille kirjallisuusmarkkinoille vaan on valinnut yleismaailmallisia tarinoita kertomuksia jotka olisivat voineet yhtä hyvin tapahtua Killamoren kukkuloilla tai Suffolkissa kuten juttu naisesta jonka aave murheellisesti silmäili morsiuslipastoa kunnes pappi sai selville että lipastoon oli kätketty laiton rakkauskirje Tarina pajuhengestä joka kuolee kun hänen puunsa kaadetaan voisi olla kreikkalainen vaikka puunhenget sinänsä ovat yleismaailmallinen aihe Lafcadion kiinnostus buddhalaisuuteen näkyy sielunvaellustarinoista ja myös parista tunnetusta kiinalaiskertomuksesta jotka ovat joutuneet kokoelmaan kertomus unesta jossa mies uskoo tulleensa suuren valtakunnan prinssiksi ja tarina mandariinisorsista jotka Kiinassa ovat aviollisen rakkauden vertauskuvia Elokuvissa kävijät todennäköisesti pitävät komeimpina jaksoina Kwaidan kalpean kuun tarinoita filmistä tuttuja Korvaton Hoichi paremmin tunnettu nimellä Biwansoittajan tarina ja Luminainen kertomuksia Kummastakin näkyy kertomuksen ja filmikäsittelyn ero elokuvan loistokkaimmat jaksot eivät itse asiassa tule läpi tarinoissa Heike klaanin naisten itsemurha ja luminaisen miehen lahjoittamien sandaalien katoaminen filmissä eivät esiinny novelleissa mikä on vahinko Vahinko on myös se että muut filmeistä tutut jaksot eivät sisälly tähän kokoelmaan Olisi ollut hauska lukea Lafcadion versio tukasta joka kasvoi Lafcadio on ilmeisesti tunnustanut itse kuulluksi versioksi vain yhden sielunvaellustarinoista mutta muutkin jutut ovat alkuperältään paremminkin kuultuja kuin kirjoitettuja Esimerkiksi yksinkertainen tarina kauppiaasta joka vuorilla kohtasi naisen ilman kasvoja tuo esiin kertojan äänenpainot yllätyslopussa yleisön kauhistuneet naurunpyrskähdykset suorastaan kuulee Tämä tarina muistuttaa eniten persoonallisia kiinalaisia kummitusjuttuja jotka usein loppuvat vakavin kasvoin esitettyyn koomiseen loppuhuipennukseen kuten Tämä on tunnettu kerta jolloin kummitus on myyty kahdellasadalla taelilla tai Tämä on ainoa kerta jolloin aave on poltettu keittopadan alla Joko japanilainen kummitusperinne on totisempi tai Lafcadion valikoima on Luultavasti jälkimmäistä

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k91kwaidan.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • A.F.Th. van der Hejden: Päivän mittainen elämä
    sitä kiihkemmästä elämästä ei ole spekulatiivisen kirjallisuuden alueella aivan ennen näkemätön Ray Bradburyn novelli Tulta ja jäätä The Creatures That Time Forgot suom Portti 2 89 ilmestyi jo vuonna 1946 Se kertoo vieraalle planeetalle haaksirikkoutuneista ihmisistä joiden elämänrytmiä oudot olosuhteet nopeuttavat niin että elinkaari käydään läpi muutamien päivien aikana Tällaisen konseptin käsittely ei ole vallan helppoa Henkilöiden elämänkatsomuksen ja maailmaan suhtautumisen kuvailu jää herkästi ulkokohtaiseksi Tietenkään van der Heijdenin henkilöillä ei pitäisi olla sen suurempaa paniikkia lyhyen elämänsä takia kuin meillä vuosikymmeniä elävilläkään se on vain asia joka ei muuksi muutu Juuri sen tähden päähenkilöiden tarve muuttaa elämänsä konseptia on sekä kiehtova että keinotekoinen se menee väkisinkin uskonnollisfilosofiseksi pohdiskeluksi Van der Heijdenin proosa on runsasta ja vaikealukuistakin detaljeilla täyteen ladattua Eikä se ole sinänsä ihme maailmassa missä jokainen elämys on ainutkertainen voit esimerkiksi rakastella tai humaltua vain kerran kiinnitetään taatusti kaikkien elämysten triviaaleimpinkiin yksityiskohtiin samaa tuskallisen tarkkaa huomiota kuin van der Heijden tekstissään Niin henkilöiden havainnot kuin van der Heijdenin omatkin maailmanteoriat saavat samankaltaisen perinpohjaisen selittelyn osakseen Eipä ihme että kriitikko Arto Virtanen Parnassossa nimittikin van der Heijdeniä muutaman muun kirjailijan ohella kirjalliseksi jäteautoksi jotka kaatavat päällesi mitä sattuu täysin valikoimattomasti kunhan sen vain on muuttanut kirjailijan omaisuudeksi lukemisen kautta

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k90elama.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • Robert A. Heinlein: Kapina 2100
    ei SAA jatkua ja toinen novelli on muodossa Sopeutumaton Sama huolimattomuus vaivaa suomennostakin joka on tavattoman kankea Coventrya ei sentään oltu käännetty Evertoniksi USAssa tätä kokonaisuutta on tupattu julkaista yhteisellä nimellä Revolt in 2100 ja siinä on yleensä ollut Heinleinin oma loppukaneetti Concerning Stories Never Written Postscript joka olisi ollut aika kiva saada tähänkin mukaan Nyt meillä on Matti Rosvallin lyhyt epilogi jossa hän kyllä nopeasti käy läpi Heinleinin jälkikirjoituksen pointteja ja lupaa lisää alkuaikojen Heinleiniä Jos nyt vain unohdettaisiin ne ja julkaistaisiin Stranger In a Strange Land ja sillä sipuli seuraavaksi pariksikymmeneksi vuodeksi Robert Anson Heinlein oli yksi kaikkien aikojen suurimpia amerikkalaisia sf kirjailijoita mutta aika on ajanut pahasti hänen varhaistuotantonsa ohitse Tämä on sitä ehtaa libertanistista Heinleinia pahimmillaan parhaimmillaan Pääosan kirjasta vie pienoisromaani Näin ei saa jatkua jonka alussa Amerikkaa hallitsee raskaan uskonollinen poliisivaltio jonka hurskas uskovainen päähenkilömme sitten auttaa kaatamaan koska systeemi haisee ja kansalaisilta on viety vapaa tahto ja henkilökohtainen valinnanvapaus Pääsin vähän kerrassaan jyvälle siitä että salailu on kaiken tyrannian perus Ei pakolla vaan salailulla sensuurin avulla Kun hallitus tai kirkkokunta alkaa sanella alamaisilleen mitä ei ole lupa lukea ja mitä ei saa tietää tuloksena on tyrannia olkoot sen tarkoitusperät kuinka pyhät hyvänsä Tarvitaan hämmästyttävän vähän raakaa voimaa hallitsemaan kansalaisia joiden ajatuksille on pantu huppu Vastavuoroisesti taas voidaan sanoa että mahtavallakaan voimalla ei ole mahdollista kontrolloida vapaata ihmistä jonka ajatuksia ei ole kahlittu Piinapenkein fissiopommein tai minkäänlaisin asein ei voi alistaa vapaata ihmistä ainoastaan surmata s 76 Tämä on ihan hauska pikku tarina peruskoululasten luettavaksi ja ihmeteltäväksi mutta mitään todellisen mielenkiintoista ja mullistavaa Heinlein ei tarjoile Toisen maailmansodan aikana kirjoitettu tarina on täynnä kommunismin pelkoa ja libertanistisia ajatuksia yksilön vapaudesta ja Minän tärkeydestä Miksi se täytyi julkaista nyt ja Suomessa ei tarina kerro Heinleinin ihmiskuvaus on tutun kehnoa ja tärkeiden asioiden esilletuonti alkeellista ja kaavamaista

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arvostelut/k00kapina2100.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • Robert A. Heinlein: Seitsemän miehen sota
    valloittajat Juttu on täynnä stereotyyppejä alkaen huomattavan rasistisesti kuvatuista aasialaisista aina pulp science fictionin vakiokalustoon kuuluviin ihmeitä lyhyellä toimitusajalla tuottaviin tiedemiehiin ja tosiamerikkalaisiin sankareihin Nämä kaksi jälkimmäistä ryhmää ovat monien Heinleinin myöhempien hahmojen prototyyppejä mutta tässä vielä pelkkiä paperinukkeja kokonaan vailla sellaista syvyyttä jonka hän sittemmin sentään henkilöilleen oppi antamaan Pahimmaksi viaksi luen kuitenkin tarinan yleisen epäuskottavuuden Tällaiset pieni mutta määrätietoinen joukko voittaa mahtavan vihollisen tarinat ovat nimenomaan 1940 ja erityisesti 1950 luvun amerikkalaisen tieteiskirjallisuuden vakiokamaa ja melkein aina koettelevat lukijan epätodennäköisyyksien sietokykyä enemmän kuin olisi kohtuullista odottaa eikä Seitsemän miehen sota tee poikkeusta vaikka onkin yksi tämän lajin prototyypeistä myöhemmissä teksteissä tosin oli tavallisesti keltainen vaara ilmeisistä poliittisista syistä korvattu punaisella On kerta kaikkiaan mahdoton uskoa että suurvalta joka kykenee alistamaan toisen totaalisesti valtaansa olisi niin helposti kaadettavissa kuin Heinlein antaa ymmärtää Hän selittää sankareidensä menestystä heidän ylivertaisten henkilökohtaisten ominaisuuksiensa pohjalta ja jo kirjoitusajankohtana paheksuttujen rodullisten näkökohtien kautta ja suhtautuu tarinansa kaikkiin mahdollisiin kulttuurisiin ja poliittisiin ulottuvaisuuksiin äärimmäisen naiivisti Huolimatta kaikesta ylläpuhutusta oli Seitsemän miehen sota yllättävän hauska luettava ei niinkään romaanina sinänsä vaan mielenkiintoisena näytteenä oman aikansa tyypillisemmästä viihde sf sta ja tietenkin osana merkittävän tieteiskirjailijan varhaista urakehitystä Kenellekään tällaisista antikvaarisista ja historiallisista seikoista piittaamattomille en sitä kuitenkaan

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k92sota.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • Robert Heinlein: Kissa muurin läpi
    kirjassa seikkailevat osittain samat henkilöt on molempien juoni pääosin äärimmäisen pitkästyttävä ja sivumäärästä kauhistuttavan suuri osa kulutettu henkilöiden väliseen tekonokkelaan junnaavaan ja tautologiseen huulenheittoon Kummassakaan teoksessa ei ole kantavaa ideaa vaan Heinleinin aikaisemmista töistä ja muista tieteisromaaneista on räävitty kasaan joukko ideantynkiä jotka lasautetaan lukijan seulottavaksi ilman sen kummempaa pyrkimystä järjestellä tai johdonmukaistaa niitä Henkilöt ovat sekä ohuita että äärettömän ikävystyttäviä Edellä mainittu jatkuva poskenpaukutus on turha yritys antaa hahmoille syvyyttä koska se on sekä teennäistä että sisällötöntä Ehkäpä eniten ärsyttää Heinleinin jatkuva läpinäkyvä yritys demonstroida suurta seksuaalista vapaamielisyyttään laittamalla henkilöidensä suuhun tympeää ja jankuttavaa navanalus huulenheittoa Kirjaa lukiessa alkaa pikku hiljaa ymmärtää tämän maailman heiskasia jotka kivenkovaan väittävät Heinleinin muka olevan kaikkea muuta kuin sovinisti onhan henkilöiden joukossa useita naisihmisiä jotka ovat välillä oikein nokkeliakin Kuitenkin tarkkaavainen lukija huomaa varsin nopeasti että Heinleinin nokkelat naisihmiset asetetaan edelleenkin tiukasti rajattuun ihmisluokkaansa mistä ei ole poispyristelyä Kaikki naiset ovat itsensäpaljastajia naisten täytyy saada itkeä tirauttaa silloin tällöin miehen täytyy kaikissa olosuhteissa elättää vaimonsa ovat vain muutamia otoksia tekstistä Sen lisäksi mm sana vaimo on sanan palvelija synonyymi ja mikään ei niin kiihota naista kuin lupaus pikku pieksemisestä Turha tuhlata tilaa kaiken tuon idiotismin luettelointiin Kun tämän päälle lisätään vielä juoni joka

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k88kissa.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • James Herbert: Rotat
    kauhukirja vaikkei kesyrottahararstaja ehkä kykenekään syhtautumaan täydellä vakavuudella sen keltasilmäisten saalistajien vertajanoaviin hankkeisiin Robert Clousen elokuva Yön silmät Deadly Eyes 1982 joka niinsanotusti perustuu tähän romaaniin on pelkkä monsterileffa eikä yllä ollenkaan kirjan vaikuttavuuteen Romaanin jatko osat Lair 1979 ja Domain 1985 syntyivät tietenkin ensimmäisen osan menestyksen vanavedessä mutta ne ovat tyypillisiä revanssiotteluita ilman sen suurempaa omaperäisyyttä Rotat on katastrofiromaani jossa Kaakkois Aasiasta tuotu yliälykäs mutanttirotta Conan Doylen myyttinen Sumatran jättiläisrotta jälkeläisineen kokoaa Lontoon tavalliset rotat armeijakseen ja lähtee pistämään tuota mukavaa kaupunkia remonttiin Ensin puraistaan koulupoikaa syödään yksi pikkuvauva hyökätään pultsarijoukon kimppuun Sitten on vuorossa kokonainen metrojuna koulu elokuvateatteri eläintarha Paremmaksi vakuudeksi mutanttirottien yksikin puraisu surmaa vuorokauden sisällä Herbert viskaa peliin pimeän pelon ja klaustrofobian ja tomppelit viranomaiset jotka tradition mukaisesti viimeiseen asti vähättelevät ongelmaa tai käyttävät sen ratkaisua oman uransa pönkittämiseen Rotat on tehokas kauhuromaani koska Herbert osaa taidokkaasti siirtää rottakatastrofin yksilöllisen kokemuksen tasolle Henkilöt jotka nähdään vain muutaman sivun ajan ovat oikeita ihmisiä taustoineen ja tunteineen Myös rottien kanssa tekemisiin joutuvien inhat elämykset välittyvät kouraisevina elokuvateatterin mies joka kädensijoja puristaen yhä tuijottaa valkokankaalle kun muutama rotta jo ruokailee hänen sisuskaluillaan eläintarhan hoitaja joka ryntää kihisevän lauman keskelle vapauttamaan hoidokkejaan ja jättiläisgorilla joka taistelee keltahampaisen legioonan hyökkäystä vastaan

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k93rotat.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive



  •