archive-org.com » ORG » A » AIKAKONE.ORG

Total: 561

Choose link from "Titles, links and description words view":

Or switch to "Titles and links view".
  • Douglas Hill: Avaruuden vangit
    avaruusrahtialus jonka sisällä laskeutumissukkula jossa sisällä 12 matkustajaa ruumisarkun tapaisissa matka arkuissa Arkut ovat sisältä pehmustettuja ja niissä on useita neuloja jotka pitävät sisällä olevan ihmisen hengissä matkan aikana Sukkulan olisi pitänyt irrota rahtialuksesta Klydorin kohdalla mutta irrotuslaitteet vaurioituvat ja niinpä Samella Connelin ja Cord Makiyn kahden karkotetun nuoren on valittava tapa kuolla kuten kirjailija asian ilmaisee Vaihtoehtoina ovat joko kuolla nälkään rahtialuksessa joka oli matkalla kaukaisille Procyonin planeetoille tai ohjelmoida rahtialus jota ei oltu tehty laskeutumaan syöksymään Klydorin pinnalle He valitsevat syöksymisen Klydorille koska silloin AsHal rahtialuksen omistaja ja heidän karkoittajansa menettäisi jotakin Kuin ihmeen kaupalla osa nuorista selviytyy maahansyöksystä Kahdestatoista matkaan lähteneestä henkiin jää 6 henkeä Heidän joukossaan on yksi joka eroaa muista hän on raaka tappaja Buldog Buldog on saanut haltuunsa sädeaseen ja pitää muita vallassaan sen avulla Pianeetalla on ennestäänkin asukkaita pieniä metsässä asuvia ihmisiä jotka ovat aluksi sotaisia mutta joista tulee myöhemmin rauhallisempia Planeetalla on myös toukkamaisia hirviöitä joiden myrkkylonkerot tappavat Lopulta Buldog karkoitetaan metsään ja muutamia päiviä myöhemmin hänet löydetään kuolleena metsäläisen tappamana Buldogin kuoltua elämä Klydorissa on helpompaa Apuna heillä on lisäksi sukkulasta saatu tietokone Kirjan juoni on varsin omaperäinen eikä loppuun kulutettu niin kuin monissa muissa samantyyppisissä kirjoissa Kirjaa lukiessa tulee mietityksi

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k89vangit.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive


  • William Hope Hodgson: Kauhujen talo
    englantilainen merenkulkija ja kirjailija hän kiersi maapallon kolmasti ja kirjoitti neljätoista kirjaa romaaneja novelleja ja runoja Hodgson kaatui ensimmäisessä maailmansodassa neljänkymmenenkolmen vuoden ikäisenä ja hänen saavuttamansa vähäinen kirjallinen mainekin katosi unohduksiin Amerikkalaiset fantasialehdeet löysivät Hodgsonin tuotannon 1940 luvulla ja sen jälkeen hänen teoksensa ovat olleet pidettyjä ja arvostettuja kauhun ja fantasian klassikkoja vaikkakin Hodgson on edelleen enemmän kulttikirjailija kuin suurten joukkojen suosikki The House on the Borderland on Hodgsonin teoksista tunnetuin Ajalleen tyypilliseen tapaan se naamioituu todellisuudeksi kehyskertomuksessa matkailijat löytävät talon raunioista vanhan päiväkirjan jonka merkinnät toimittajan seikkaperäisin alaviittein varustettuina muodostavat suurimman osan teoksen tekstistä Päiväkirjan kirjoittaja joutuu syrjäisessä ja salaperäisessä talossaan sekä fyysisten että psyykkisten hyökkäysten kohteeksi Hän kokee näkyjä jotka kenties kertovat hyvän ja pahan kamppailusta mutta joiden todellista merkitystä on mahdollista vain arvailla Valtavien etäisyyksien takana toisessa todellisuudessa hän näkee tuhon ja kuo1eman jumalat Muita jumalia ei ole olemassakaan Lapsuudessa opitut rukoukset ovat vain tyhjiä loruja viimeisen kauhun kiivetessä ylös kellarista The House on the Borderland on kaunein koskaan lukemani kirja On turhaa luulla että pystyisin sitä arvostelemaan Kari Nenonen on onnistunut käännöstyössään kiitettävästi Teksti on alunperinkin pateettista ja kömpelöä ja nämä ominaisuudet ovat käännöksessäkin säilyneet Kirjan päättävässä runossa kääntäjän tyylitaju kuitenkin on nukahtanut Periaatteessa kaikki tosin

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k89talo.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • E.T.A. Hoffmann: Paholaisen eliksiirit
    fantasiaan Ihmismielen pimeän puolen tutkijana hän on Poen ja Dostojevskin sukua Paholaisen eliksiireissä goottilaisen kauhuromaanin ilmapiiri tuntuu vahvana ei ole sattuma että Hoffmann viittaa kirjassaan lajin yhteen malliesimerkkiin M G Lewisin romaaniin The Monk 1796 Tämän päivän lukijalle Hoffmannin tarina paholaisen riivaamasta munkista tuskin herättää kihelmöivää jännitystä tai kauhun tunnetta Mielipuolinen nauru raikuu kosteissa vankiselleissä ja henkilöllisyydeltään epämääräiset hahmot kamppailevat kallionkielekkeillä mutta tämä on paperinmakuista teatteria Itse asiassa kyse on eräänlaisesta älyllisestä palapelistä jonka ratkaisemiseksi lukijan on kahlattava yli 300 tiheästi painettua sivua Romantiikan suuret tunteet kuohuvat koomisuuteen asti Silloin hän paronitar syleili minua hillittömän himon hurjassa kiihkossa Suoneni kohisivat tulivirtana vereni kiehui aistini sumenivat kuvaamattomassa hurmiossa mielettömässä hekumassa Mielentilat vaihtuvat äkkinäisesti autuaallisesta onnen tunteesta silmittömään vihaan ja raivoon Silti Paholaisen eliksiireillä on kiinnostavuutensa Romantiikan suosima kaksoisolento Doppelgänger aihe antaa Hoffmannille mahdollisuuden tutkia persoonallisuuden jakautumista ja persoonallisuuden rationaalisen puolen epävarmuutta Teos vilisee yhdennäköisyyksiä ja kaksoisolentoja joista osa on todellisia munkki Medardus ja kreivi Viktorin osa ilmeisimmin Medarduksen hallusinaatioiden tuotetta tuotetta vankisellissä kummitteleva kaksoisveli Jos Medarduksen identiteetti on arvoitus lukijalle se on sitä myös hänelle itselleen Yksi Medarduksen persoonallisuuden ulottuma näyttää olevan narrimainen Pietro Belcampo Schönfeld joka pelastaa munkin kolmasti tukalasta tilanteesta Goottilaisen perinteen mukaiset synkät metsät ja vankityrmät kuvittavat tukahdutettua

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k89eliksiirit.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • James P. Hogan: Code of the Lifemaker
    kokemukseen asti pystynyt säilyttämään viattoman uskomukseni että Lem Asimov Clarke Heinlein ja LeGuin ovat kaikki tieteiskirjailijat mitä maailmasta löytyy sekä tietysti E E Doc Smith Kun kirjan mainoksessa lisäksi puhuttiin tietokoneista sun muista ihmeistä jotka esmes Asimovin tuotannossa käsiteltiin Multivacin kaltaisina koomisina hirviöinä kiiruhdin seuraavalla Helsingin matkallani ensimmäiseen vastaan osuneeseen isoon kirjakauppaan opin myöhemmin tuntemaan sen nimellä Akateeminen ja tiedustelin josko heiltä mahdollisesti löytyisi tällainen opus valikoimistaan Löytyihän heiltä en vain huomannut sen ympärillä olevasta hyllystä kuin sen että HEI täällähän on Asimoveja joista en ole ennen kuullutkaan ja tyhjensin matkakassani Sellainen pikku vinkki että joka toisen kirjan kannessa komeili avaruusraketti tai silikonilla terästetty teinityttö peltibikineissä ei herättänyt allekirjoittaneessa mitään reaktiota Onneksi kiiluvin silmin keräämäni Asimov pinon pohjalta löytyi sentään myös tuo uteliaisuuteni herättänyt kirja Näin jälkeenpäin ajatellen Code of the Lifemaker on parhaimmillaankin vain keskinkertainen tekele jonka Hogan on kirjoittanut Uri Gellerin ja muiden kutaleiden raivostuttamana mutta tuolloin se räjäytti tajunnan Koetusta poiketen Hogan edes yrittää säilyttää jonkinlaisen tieteellisen uskottavuuden Itse itseään kopioivat avaruusluotaimet ja Titanin pinnalle villiintyneet von Neumannin koneet kolisivat tuolloin todella lujaa Hogan yrittää myös parhaansa mukaan arvioida niitä psykososiaalisia tekijöitä jotka saavat ihmiset uskomaan Uri Gellerin kaltaisiin ilmiöihin mutta miehen tausta on selvästikin tekniikan puolella eikä sosiologia ole hänen ominta aluettaan Hoganin sanoman pilaa saarnaava sävy jolla hän käy kaikkien helppoheikkien kimppuun Kyllä lukija uskoo vähemmälläkin tomaattien heittelyllä että Hogan ei ihmeparantajia tai ihmeitä tekeviä saarnamiehiä pahemmin arvosta Luopa hän Titanin alkuasukkaiden keskuuteen jopa taivaalta tippuneen jakoavaimen ympärille rakentuvan kultin Kirjan asetelma on yksinkertainen Päähenkilö Karl Zambendorf on ihmeidentekijä a la Geller mutta ties kuinka monenteen potenssiin Zambendorf ei ole mikään paha ihminen mutta hänen mielestään on syntiä olla hyödyntämättä ihmisten typeryyttä Yhdysvalloissa 80 luvun alussa vallinnut mystiikan aalto on jatkanut kasvuaan ja kunnon tiedemiehet ovat hätää kärsimässä yleisön ja viranomaisten vaatiessa astrologiaa ja kädestäennustamista

    Original URL path: http://www.aikakone.org/kolahtaneet/lifemaker.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • Robert Holdstock: Holvi metsään
    köykäisempi kirjoittaja marssittaisi metsäpoluilla vastaan suihkunraikkaita upouusiin puhtaisiin ja silkoisiin näyttämöpukuihin sonnustautuneita kerkeäkielisiä ja seuratavat taitavia taruhahmoja jotka vastaisivat lukijan hollywoodilaisia mielikuvia Mutta ei meidän Rob Hänen myyttiset hahmonsa raa at saastaiset maalatut huonosti parkittuihin taljoihin pukeutuneet ovat kirjaimellisesti aikojen takaa niin primitiivisiltä aikakausilta että näiden alkukuvien yhteydet kulttuurin hiomiin seuraajiinsa ovat kaikkea muuta kuin ilmeisiä Olen itse kuullut Rob Holdstockin kertovan että hänen muinaistarunsa eivät ole mistään olemassaolevasta lähteestä ammennettuja vaan hän on itse pyrkinyt palauttamaan tarinat ylimuistoiseen muinaisaikaan jolloin ihminen ei vielä tehnyt mitään ero itsensä ja muun luonnon sen paremmin eläin kuin kasvikunnankaan välillä muistaen hänen romaaniaan Necromancer ei ehkä edes kivikunnan Tuolta nuo tarinoista oikeimmat ja siksi kuolemattomimmat ovat kulkeutuneet läpi historian ja kulttuurin vaiheiden aina kulloisenkin tarpeen mukaan muokkautuen meidän aikoihimme asti Kukaan kulttuuriantropologi ei varmasti pystyisi sanomaan Holdstockin versioiden oikeellisuudesta juuta tai jaata mutta omassa asiayhteydessään ne kuulostavat aivan häkellyttävän vakuuttavilta Tähän osaan Holdstock on kuitenkin kelpuuttanut myös myöhempien aikojen myyttiolentoja Metsänpeittoon joutunut Alex luo oman nuoren pojan lukeneisuutensa haaveidensa ja pelkojensa heijastuksena mytagomaailmaa jossa kulkee kuningas Arthurin väkeä nykymielikuvien mukaisessa hahmossaan Cromwellin rautakylkiä Iason argonautteineen keskiaikaisia linnoja ja katedraaleja kolosseiksi kasvaneita muovi ja tinasotilaita ja jopa pieniä ilkeitä dinosauruksia Tämä hermostuttaa tutkimusaseman Alexander Lyttonia tarkoittaako jotakin että nämä antagonistit ovat kaimakset jonka tavoitteena on edes kerran ennen lähestyvää kuolemaansa kohdata Alkumetsän George Huxley ja saada tältä vastaukset elämän ja kuoleman kysymyksiinsä Lytton pitää metsän nykyolomuotoa Huxleyn tajunnan tuotteena vaikka metsän vaiheiden tiedetään juontavan ainakin roomalaisaikoihin ja pitää sitä muuttavaa poikaa näin uhkana tavoitteelleen Pojan etsintä siis etenee eri motiivien kannustamana Holvi metsään yhdistää teemoja joiden parissa Holdstock on työskennellyt niin aikaisemmissa mytagokirjoissaan kuin myös novellissaan Muodonmuuttaja kokoelmasta Bone Forest julkaistu suomeksi Aikakoneessa 3 91 ja edellä mainitussa romaanissaan Necromancer Kautta Holdstockin tuotannon ovat perhesuhteet tulehtuneita erityisesti isän ja pojan välit näyttäytyvät ongelmallisina Keskushenkilönä

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k94holvi.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • Robert Holdstock: Metsän henget
    pelätä Se on toinen matka saman mythago metsän edelleen sangen oudoille seuduille joilta löytyy etäisiä muistoja edellisen kirjan henkilöistä ja tapahtumista ja toden totta yksi yhteinen henkilökin Siinä missä Alkumetsä vielä pyrki tarjoilemaan jonkinlaista rationaalista taustaa tälle seudulle jossa yhteisen brittiläisen piilotajunnan alkukuvat saavat fyysisen hahmon Metsän Henget vetoaa ymmärryksen muihin osiin kuin järkeen Holdstock vyöryttää eteenpäin hyvin aistivoimaista voimakkaan impressiivistä kuvakerrontaa joka etenee vuolaana ja kantaa lukijan mukanaan mutta tarjoaa hyvin vähän kiintopisteitä analyyttiselle tulkinnalle kuten itse metsäkin Välillä tuntuu että kirjailija itsekin on eksynyt ja joutunut metsänpeittoon mutta loppuaan lähestyessään tämä lehtevä kaleidoskooppi alkaa taas muodostaa ymmärrettävää kuviota joskaan ei välttämättä mitään näinhän se olikin ratkaisua Älkää kauhistuko edelläsanotusta Kirja ei ole mitään sekoilua Siinä on oma logiikkansa perin erilainen kuin vulkanuslainen tai klassinen logiikka sellainen jolle jokin sanoiksipukematon oman sielun syövereissä nyökkää tunnistaen Kokeilkaa ihmeessä Tämä on tavallaan monin verroin vahvempi kirja kuin edeltäjänsä sillä tämä toimii todella kuvaamansa metsän ehdoilla Pieni väli ihmettely nykyajan ihmiset metsään astuessaan tuottavat siellä omia kuviaan vaikutuksen joka käy heidän edellään Miksi nämä heidänkin myyttiset kuvansa ovat niin kovin ikiaikaisia esihistorian roomalaisajan korkeintaan keskiajan kuvia Miksi metsässä ei henkilöidy ns aikamme myyttejä Tai ehkä sittenkin Ne jotka lukivat Tähtivaeltajassa kolme vuotta

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k90henget.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • Robert Holdstock: Norsunluuportti
    Ryhopen metsä on tuollainen unimaailma oikea vaikkakin käsittämätön realistinen kaikessa surrealistisuudessaan Tutuksi mytagometsän tekee sen olemus ihmisten yhteisen alitajunnan kotina ja seikkailukenttänä missä satujen ja eeposten fragmentit kulkevat etsivät löytävät syövät juovat rakastavat ja vihaavat tietämättä itse olevansa projektioita meidän tiedostamattomastamme Uusimmassa suomennetussa romaanissaan Norsunluuportti Gate of Ivory Gate of Horn 1997 Holdstock on kehittänyt mytagometsäänsä edelleen kohti vaikuttavampia ja vaikuttavampia sfäärejä Päähenkilö Christian Huxley ei ole myyttimaailman sivustakatsoja vaan varsin toimiva subjekti joka kirjassa edustaa Manalasta rakastettuaan noutavaa Orfeusta Muutenkin kirja on kuin myyttisten rakenteiden oppiteos esimerkiksi semiootikko A J Greimasin myyttinen aktanttimalli toteutuu pikkupiirteitään myöten Mytagometsään höyrähtänyt isä ja väkivaltaisen traagisesti kuollut äiti ovat kumpikin omilla tavoillaan poikansa matkaan lähettäjiä Christian kohtaa matkallaan niin klassiset avustajansa kuin vastustajansakin ja palauttaa viimein kadotetun objektin joka tietenkin symboloi laajempia ulottuvaisuuksia sen vastaanottajalle tosin lukijankin yllättävällä tavalla Norsunluuportti on jo niin pitkälle vietyä myyttien maailman tarkastelua että Holdstockilla on ollut varaa jopa hieman leikitellä lukijan kanssa Tarina aivan vilisee tuttuja tai ainakin unenomaisen kiehtovalla tavalla melkein tuttuja viittauksia Välillä olemme väkivaltaisessa mutta hahmoltaan tunnistettavassa Grimmin sadussa välillä aivan varmasti Kalevalassa mutta emme siinä kohdassa missä Väinämöinen mainitaan niin Arthur kuin antiikin tarustokin kurkistelee härnäten sieltä täältä ja erityisesti nimikkeistössä on välillä jotakin melkein hämäävän tolkienilaista Mutta hurjinta ja surrealistisinta tarinaa Kylhukista ja Olwenista luulin ilman muuta Holdstockin tunnetusti erittäin omaperäisen ja tuotteliaan mielikuvituksen hedelmäksi ennenkuin luin kirjan jälkisanat ja totta vieköön kelttiläisestä Mabinogion tarusta never heard on tämäkin aihelma kotoisin Norsunluuportin tunnelma on välillä aivan ylittämätön Ryhopen mytagometsän äänet hajut ja säätilat on tavoitettu niin realistisina että vaikka vuodenajat lipuvat ohitse yhtä nopeasti ja sulavasti kuin pilvet varjostavat tuulisena päivänä aurinkoa ja Christianin ja hänen tovereidensa saattueen kintereillä vaeltaa legioona tyytymättömiä aaveita tarinassa on järkyttävää todentuntua Efektiä lisää osaltaan Holdstockin kompakti ja eurooppalainen siis ei leimallisesti amerikkalainen tapa kertoa hän luottaa

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arvostelut/k99norsunluu.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • Robert Holdstock puhuu
    näyt joihin viittasit aikaisemmin tunne että joku katselee metsässä ollessasi näet liikettä silmäkulmassa Ihmiset näkevät usein harhakuvia näkökenttänsä reunamilla Erityisesti naisilla tiettyinä kuukauden aikoina on tehostunut raja alueiden aistimiskyky Ikäänkuin meillä olisi tietoinen katseen keskipiste edessämme ja sitten erikseen liikkeet äärialueilla Pidän tästä silmäkulmassa vilahtamisen ideasta niin kovasti että olen ottanut sen mukaan Alkumetsää rakentaessani Asiat joita ei voi nähdä kunnolla jäävät vaivaamaan mieltä ne ovat objektiivisen todellisuuden perusteiden liikahduksia JS Nuo ovat tuttuja tunteita Monet kriitikot ovat verranneet Alkumetsää Stanislaw Lemin Solarikseen koska kummassakin esiintyy eläviksi tulleita muistoja ja muistin hahmoja Luuletko itse saaneesi vaikutteita tästä kirjasta RH Vaikutteista voi olla pariakin mieltä Jos kirjailija sanoo tämä teos vaikutti työhöni hänellä on kenties vähemmän vaikutteita juuri siitä kirjasta jonka hän erityisesti muistaa ja enemmän niistä teoksista jotka hän on unohtanut Mielestäni silloin kun vaikutteita saadaan niiden täytyy olla tiedostamattomia Jos alkaa tuntua siltä että kirja muistuttaa vaikkapa Solarista silloin kirjailija alkaa tietoisesti eriyttää sitä tästä esikuvasta ja silloin kysymys ei ole vaikutteiden ottamisesta Näin Solariksen filminä ennenkuin luin sen ja se on kuten sanoit hyvin voimakas kirja Kun kirjoitin Alkumetsää en ollut lainkaan tietoinen Solaris yhteyksistä ennenkuin niitä alettiin minulle osoittaa enempää kuin yhteyksistä Philip José Farmerin Riverworld kirjoihinkaan JS Se olisi ollut seuraava kysymykseni RH Luulen että Riverworld antoi vähemmän vaikutteita koska olin tietoinen niistä Solariksen suhteen olet ehkä oikeassa se saattoi todellakin vaikutaa Se mitä koin Solariksen suhteen oli jonkinlainen loitolla olemisen etäisyyden tunne tunne joka mahdollisesti siirtyi Alkumetsään Tuon planeetan ja siellä asuvan organismin yksinäisyyden tunne organismin joka teki unia eläviksi ilahduttaakseen ihmisiä Mutta luulen että Alkumetsällä on voimakkaampiakin vaikuttajia Rudyard Kipling esimerkiksi Pidän todella tavasta jossa hän sijoittaa aaveita maisemaan ja saa ihmiset tuntemaan olevansa eksyksissä sillä on ollut suuri vaikutus minun tapaani ajatella Maaseutu ei ole sinänsä aave vaan se pitää sisällään ja säilyttää aaveita JS Luulen että suurin yhteinen tekijä sinun töidesi Solariksen ja Riverworldin välillä on kaikkien näiden maailmojen valtaisa joustavuus RH Ehdottomasti Siksi olenkin pitäytynyt niin kauan mytago tarinoissa Olen kirjoittanut muitakin tarinoita ja muita kirjoja mutta en koskaan lakkaa käyttämästä mytagoja Mytagot ovat kuin kaikuja ja siksi ne ovat niin joustavia ja taipuisia Voin rikkoa kaikkia sääntöjä koska mitään lopullisia sääntöjä ei ole määrätty Aivan niinkuin Riverworldissa mitä tahansa voi tapahtua ja ilmestyä Minulla niiden vain tarvitsee olla myyttistä ja legendaarisia elementtejä Mutta se on valtava maailma tutkittavaksi idealla on taipumus laajentua koko ajan Aluksi näin Lavondyssin kelttiläisenä Lavondyssina kuten Alkumetsän lopussa sanotaan Tasankojen takana on Lavondyssin maa jossa paljon outoja tapahtuu Sitten Lavondyssissa alkoi olla mukana sitä aikaa jolloin tapahtui brutaaleja murhia noin 12 000 vuotta sitten Joku kysyi sitten minulta onko kirjani Lavondyssin historia ja minä ajattelin että näin olin alunperin tarkoittanut mutta itse asiassa Lavondyss onkin paljon laajempi alue Ja sanoin että ei vielä tulee Paluu Lavondyssiin naurua JS Lavondyssin poika RH Kyllä kyllä seuraa keskustelua Holdstockin toivomuksesta käydä joskus Suomessa hänen Leena Peltoselta saamastaan poronluisesta lusikasta ja muuta sellaista joka ei kiinnostane laajoja kansalaispiirejä JS Esineistä puheenollen toteemit ja naamiot ovat hyvin keskeisiä elementtejä tuotannossasi Ovatko ne mielestäsi myytin esilletuonnissa perustavanlaatuisia esineitä RH Minun tuotannossani naamiot ovat hyvin tärkeitä koska metsän reuna itsessään on jo naamio samoin kuin kasvojen silmät ovat tavallaan naamio Metsän sisällä on alitajunta metsän ulkopuolella tajunta joten metsän reuna on sen silmät sen naamio Ihmiset näkevät meidät silmillään ja näkevät meidän silmämme mutta silmissä ei ole kuin heijastus siitä mitä todella olemme Samalla tavalla metsän reuna on kuin heijastus metsästä itsestään pelkästään sitä katsomalla ei voi päätellä millainen metsä todella on Naamio edustaa minulle porttia porttia maailmojen välillä ja eri ajatustapojen ja tietoisuuden tasojen välillä Naamioissa on se mukava puoli että aivankuin mytagojakin niitä voi luoda aina erilaisia Niinkuin linnun naamion jossa on mukana lentämisen elementti tämä on jo hyvin shamanistista ajattelua Olen antanut itseni luoda niitä hyvin vapaasti en tiedä mitä oikea shamaani tekisi näissä tilanteissa mutta tunnen hyvin vahvan yhteyden jonkin primitiivisen kanssa silloin kun keksin niitä Naamio näkee kadonneen metsän varjon silloin kun puut on hakattu nurin ja vain metsän aave on jäljellä tämä naarnio näkee menneisyyden ja heijastaa samalla ihmiskunnan maalle tuomaa tuhoa Kuutamounelma naamio sallii pitäjänsä nähdä naisen hahmon maassa tämä on minulle hyvin voimakas väline ajatellen kaikkia kadonneita äitijumalatarelementtejä ja nykyistä patriarkaalista yhteiskuntaa ja kuinka muutosvaiheessa maan naiseus katosi Minusta brittiläinen maisema on hyvin naisellinen kumpuileva Etelä Englannissa on jotain perin feminiinistä jonka sinne tuleva saattaa aistia Itse saatan tuntea kuinka ihmiset aistivat todellisen sukupolvia kestäneen luovuuden läsnäolon maisemassa kuinka he tuntevat maan olleen naisellinen Minä kerään ja järjestän näitä tunnelmia omalla henkilökohtaisella tavallani luon naamioita luon Tallis hahmon Tallis on pieni maan naisen varjo joka kasvaa ja kasvaa ja tietenkin teen kaikista naishahmoistani luisevia ja kulmikkaita ja kookkaita jotta he eivät olisi stereotyyppisiä Mutta naamioihin ja toteemeihin Toteemit kiehtovat minua koska toteemi on myöskin yhdysside kahden asian välillä se on elävä puu joka ei ole elävä puu Se on peräisin maan ensimmäisestä todellisesta elämästä puun ensimmäisestä oikeasta elämästä Joten puun rungossa on maagisia symboleja ja merkintöjä se on kuin peili johon ihmiset katsovat he katsovat puuta toteemia ja se heijastaa heidän ajatuksiaan ja ideoitaan takaisin ja voimistaa alitajuisia prosesseja Pidän kirjani toteemeista koska tahdoin nähdä niiden palavan Minulla oli nimittäin tämä mielikuva jota työstin kaikki oikeastaan alkoi siitä mielikuva kahdestatoista toteemista jotka palavat kukkulalla yöllä Ja pikkupoika tanssimassa ja hyppimässä ja kirkumassa syytöksiään se oli paras mielikuva mikä minulla oli tästä kirjasta enkä yhtään tiennyt mihin kohtaan se tulisi Ensin ajattelin että se tulisi alkuun mutta se tulikin varsin loppuvaiheille Olin tehnyt töitä pitkään ja kaivannut tätä kohtausta Milloin se oikein ottaa asiakseen tulla Naurua Yhtäkkiä se sitten oli siinä ja sitä oli hauska kirjoittaa koska se oli jo parin vuoden ajalta tuttu JS Amerikkalaien tutkija Brian Attenbury sanoo kirjassaan The Fantasy Tradition in American Literature ettei yksikään merkittävä Tolkienin jälkeen kirjoitettu fantasiateos ole vailla Tolkien vaikutteita Jos minun pitäisi mainita poikkeus tästä säännöstä mainitsisin Alkumetsän ja Metsän henget Tunnetko itse olevasi riippumaton Tolkienin perinnöstä RH Erittäin Olen toki lukenut Tarun Sormusten Herrasta ja nautin monesta kohdasta se on hyvin jännittävä kirja mutta en tunne

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arkisto/holdstock2.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive



  •