archive-org.com » ORG » A » AIKAKONE.ORG

Total: 561

Choose link from "Titles, links and description words view":

Or switch to "Titles and links view".
  • Stanislaw Lem: Rauha maassa
    asejärjestelmien aiheuttamaa mahdollista uhkaa aseistariisutulle Maalle Kirjassa käytetään lomittaista kerrontatekniikkaa ja lukija alkaa saada käsitystä tilanteesta vasta tarinan ehdittyä yli puolenvälin Alku on tavattoman pitkäveteinen Kuussa tapahtumat episodit ovat juonen parasta antia Muuten se on sekavahko ja jättää jotenkin viimeistelemättömän tunteen Juonittelu menee välillä niin sotkuiseksi että lukijaparalla on täysi työ pysyä mukana Kirjassa on joitakin loistavia jaksoja joissa Lem aukaisee sanaisen arkkunsa vanhaan kunnon tyyliin ja irvailee herkullisesti poliitikkojen

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k89rauha.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • Norah Lofts: Kohtalon talo
    romantiikkaa kylläkin mutta mukana yleensä aina fantasian häivähdys Lähipiirissäni on nykyään vakiintunut termi rajoilla luonnehtimaan tämän tyypin kirjoja Kun fantasia ja kauhukirjallisuudessa nykyään tulee kaiken sortin siivekästä ja sarvekasta ovista ja ikkunoista on joskus miellyttävää viivähtää tämän teoksen talossa jossa vain tuntuu outo kylmyys ja on kuin joku nauraisi pilkkanaurua Kohtalon talon nimiölehdellä heti teoksen nimen jälkeen on ilmoitus Romaani ja sitä meidän lienee uskominen Teoksen rakenne on kuitenkin kerrassaan metka Kirja koostuu kahdeksasta kertomuksesta joiden tapahtumat ulottuvat Elisabeth I n hallituskaudelta toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan eli siis lähelle teoksen kirjoittamisajankohtaa Kukin minä kerrottu episodi kuvastaa yhtä vaihetta Englannin historiassa ja myös Merravay nimisen talon historiassa Episodien väleissä on ulkopuolisen kertojan lyhyt summaus joka liittää edellisen ja seuraavan jakson toisiinsa Kukin episodi toimisi aivan mainiosti itsenäisenä novellinakin mutta jutun hienous piilee siinä miten aikaisemmat tapahtumien tiimellyksessä tilitetyt omakohtaiset kokemukset loittonevat legendoiksi säilyvät vääristyvät ja unohtuvat sekä sattumanvaraisesti että erilaisten intressien ohjaamina Kirjan ensimmäinen episodi Oppipoika on vereslihainen tarina lahjakkaasta nuorukaisesta jolta ihmiset ja olosuhteet riistävät ilman sen pahempaa tarkoitusta unelman ja mahdollisuuden toisensa jälkeen Hänen elämänsä ainoa täyttymys on saada suunnitella uhkea talo ainoalle ystävälleen ja tukijalleen joka sitten tuo sinne morsiamenaan tuon kovaonnisen sankarimme rakastetun Siunaus joka vastavalmistuneelle talolle hyvän tavan mukaan luetaan ei suju aivan protokollan mukaan ja tämä huono alku on perustana kaikille talon myöhemmille vaiheille Seuraava talon rauhaa järkyttävä tapahtumasarja sijoittuu Cromwellin aikaan kun talon kuningasmielinen valtiatar joutuu syytetyksi noituudesta Näyttö on siinä määrin vähäistä että toisenlaisten poliittisten suhdanteiden aikana se tuskin olisi antanut aihetta toimenpiteisiin Mutta tapaus on aikansa sensaatio ja jää paikalliseen kansanperinteeseen niin että sitä pidetään tulevina aikoina kaikkien talon omituisuuksien alkulähteenä Nämä kaksi yliluonnollisen kosketusta eivät edes kosketa jokaista kertomusta talon myöhemmistä vaiheista mutta on kiehtovaa miten aikojen vieriessä talon asukkaat kokevat ja tulkitsevat yliluonnolliset aistimuksensa oman tilanteensa ja ongelmiensa perusteella Tunnustan

    Original URL path: http://www.aikakone.org/kolahtaneet/kohtalontalo.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • H.P. Lovecraft: Charles Dexter Wardin tapaus
    jatkosarjana Weird Tales lehdessä ja täysimittaisena Lovecraftin kokoelmassa Beyond the Wall of Sleep 1943 Omana kirjanaan sen julkaisi vasta englantilainen Victor Gollancz kustantamo vuonna 1951 Tämän historiikin jälkeen on suorastaan kammoittavaa todeta että kyseessä on mahdollisesti Lovecraftin paras kaunokirjallinen työ kammoittavaa siksi että se olisi voinut kadota iäksi elleivät hänen ystävänsä olisi koonneet talteen hänen jälkeen jääneitä käsikirjoituksiaan joista jotkut olivat heidän saapuessaan jo valmiina poltettaviksi Charles Dexter Wardin tapaukselle ei juonitiivistelmä tee oikeutta vaan kuulostaisi ennemminkin banaalilta sillä teoksen viehätys ei niinkään piile tarinassa sinänsä vaan siinä miten se on kerrottu Lovecraft rakentaa romaaninsa juonen ja tunnelman vähä vähältä tukeutuen mm kirjeisiin ja sanomalehtiuutisiin Kaikki alkaa nuoren Charles Dexter Wardin kiinnostuksesta kaukaiseen esi isäänsä 1700 luvulla elänneeseen pahamaineiseen Joseph Curweniin ja johtaa hänen väistämättömään tuhoonsa Tarina on kauhua sanan vanhanaikaisessa merkityksessä Lovecraft ei tarvitse eksplisiittistä väkivallan tai sen seurausten kuvausta lukijan mielenkiinnon ylläpitämiseen Kauhu ei piile siinä mitä hän kuvaa vaan siinä mihin hän vihjaa antaen lukijan mielikuvituksen hoidella loput Tämä yletön eksplisiittisyys on juuri se mihin suuri osa nykykauhusta sekä kirjallisesta että elokuvallisesta kaatuu sillä se ei jätä lainkaan tilaa mielikuvitukselle Se useammin joko huvittaa tai inhottaa kuin pelottaa ja eikö pelottamisen pitäisi olla yksi kauhun perusfunktioista suorastaan

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k92tapaus.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • H.P. Lovecraft: Nimetön kaupunki
    teksteistä joka ei suoranaisesti liity useimpia hänen novellejaan yhteen sitovaan Cthulhu mytologiaan Tämän tarinan hiljalleen kasvavaa hyytävää tunnelmaa edesauttaa realistinen ympäristö Uuden Englannin maaseutu jonka Lovecraft hyvin tunsi elävän oloiset ihmiset ja ennen kaikkea se että Lovecraft yinmärtää pitää kauhun lähteen näkymättömissä loppuun asti Kirjan niminovelli ja Juhlapäivä ovat tavanomaista keskiverto Lovecraftia ja kuuluvat hänen varhaistuotantoonsa Niiden merkitys on lähinnä siinä taustassa minkä ne antavat myöhemmille Cthulhu tarinoille Nimetönkaupunki joka on varhaisin Cthulhu novelli esimerkiksi mainitsee kuvitteellisen Necronomiconin kirjoittajan Abdul Alhazredin siteeraa Necronomiconia mutta ei vielä mainitse sitä nimeltä Juhlapäivä puolestaan kokoaa ensimmäisen kerran kaikki varhaisemmissa teksteissä ilmoille heitetyt ideat yhtenäiseksi kiinteäksi kokonaisuudeksi Kirjan pisin teksti Hulluuden vuorilla osoittaa että Lovecraft oli ennen muuta novellisti Tarina antarktisesta retkikunnasta joka löytää vuosimiljoonia vanhan kaupungin muutamia eläviä asukkaita ja tietenkin mittaamattoniia kauhuja on venytetty aivan liian pitkäksi Lovecraft esittää sen tekstinä jonka retkikunnan osanottaja on kirjoittanut varoittaakseen muita uskaltautumasta Hulluuden vuorten takaiseen kaupunkiin Tämä kehyskertomus on itsessään epäuskottava Kuka tahansa tieteentekijä jolle kerrottaisiin se minkä Lovecraft antaa kertojansa esittää varoituksena ryntäisi sutena paikalle näkemään kaikkea omin silmin On kuvaavaa että suomennettu versio samoin kuin melkein kaikki muutkin painokset tästä tekstistä ovat jo valmiiksi lyhennettyjä Lovecraftin alkuperäinen käsikirjoitus lienee sellaisenaan julkaistu ainoastaan alkuperäisessä vuoden 1939 The Outsider and Others kokoelmassa Mutta huolimatta kaikesta edelläkäyvästä on Hulluuden vuorilla silti tärkeä teksti Lovecraftin tuotannossa sillä se kertoo enemmän kuin mikään muu novelli kirjoittajansa suhtautumisesta kauhuun ja yliluonnolliseen Lovecraft oli ateisti eikä uskonut muuhun kuin mitattavaan ja aistein havaittavaan maailmaan ja niinpä hänen kauhunsa oli kosmista eikä perinteiseen tapaan yliluonnollista Hänen tarinoidensa entiteetit omasivat tieteiskirjallisen taustan ja olivat kotoisin avaruudesta tai toisista ulottuvaisuuksista eivät niinkään helveteistä tai kuoleman rajan takaa Lovecraft näki universumin pohjimmiltaan vihamielisenä paikkana jossa ihminen oli uusi tulokas Lovecraftilainen kosminen kauhu syntyy silloin kun ihminen tajuaa merkityksettömyytensä ja tilpäisyytensä suhteessa maailmankaikkeuden ajan ja

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k91nimeton.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • H.P. Lovecraft: Varjo menneisyydestä & Boris Hurtta: Kultainen naamio
    oli kunkin kirjoittajan henkilökohtainen osuus novellin syntyyn Teoksen päättävä Lovecraftin pisimpiin tarinoihin lukeutuva Varjo menneisyydestä on maineikas mutta ei toimi tekijän parhaiden juttujen tavoin Sen merkitys on enemmänkin siinä lisävalaistuksessa jota se tuo Cthulhu mytologiaan kuin missään välittömissä kirjallisissa ansioissa Tässä suhteessa olen siis jyrkästi eri mieltä niiden lukuisten kriitikoiden kanssa jotka pitävät sitä yhtenä Lovecraftin tuotannon kärkiteksteistä Teksti on varsinkin Lovecraftin tuotantoa laajemmin tuntevalle aivan liian ennustettava eli toisin sanoen kirjailijan aikaisempia teemoja toistava vrt esim Hulluuden vuorilla kokoelmassa Nimetön kaupunki ja päähenkilö professori Peaslee aivan liian tyypillinen lovecraftilainen oppinut eli tutkimuksiinsa hautautunut ja hysteriaan taipuvainen tiedemies jota tosielämässä tuskin kukaan päästäisi lähellekään mitään ilmeisen tärkeitä arkeologisia kaivauksia Pidän Lovecraftia mielenkiintoisena ja parhaimmillaan myös merkittävänä kirjailijana vaikkakaan en aina osaa päättää johtuuko mielenkiintoisuus teksteistä itsestään vaiko kirjailijasta psyyken tapauksena Useiden tarinoiden taustalla piilevä Cthulhu mytologia omaa ilmeisesti kuitenkin jotain syvällisesti kiehtovaa koska lukemattomat kirjoittajat ovat jo noin kuudenkymmenen vuoden ajan lainanneet sitä omiin tarinoihinsa aluksi Lovecraftin luvalla ja ohjauksessa ja hänen kuoltuaan omin avuin Muiden kirjoittamat Cthulhu novellit ovat olleet laadultaan vaihtelevia Useimmat niistä ovat rasittavanpuoleista luettavaa mutta jotkut ylittävät kyllä mestarin itsensä saavutukset Edellisille tarinoille on tyypillistä Lovecraftin omien konventioiden orjallinen seuraaminen ja hänen vanhanaikaisen kerrontatyylinsä harkittu plagioiminen Jälkimmäiset taas onnistuvat irtautumaan valmiista mallista ja kirjoittamaan lovecraftilaisista teemoista omalla äänellään Book Studion julkaisemasta suomalaisten kirjoittajien Cthulhu tarinoita sisältävästä antologiasta Kultainen naamio löytyy esimerkkejä molemmista ääripäistä Tämän kirjan teksteistä edustavat perinteistä linjaa selvimmin Boris Hurtan Myöhempinä aikoina ja S Albert Kivisen Maan hönkä jotka ovat ammattitaitoista tavaraa luettavia ja viihdyttäviä ja mikä mielenkiintoisinta muodostavat yhdessä samaisten herrojen aikaisempien Cthulhu tarinoiden kanssa monine sisäisine viittauksineen aivan oman kotimaisen alagenren Cthulhu juttujen kaanoniin He onnistuvat vieläpä sitomaan yhden nuoruuteni suosikkikirjoista A E Ingmanin Latvasaaren kuninkaan hovilinnan osaksi Lovecraft universumin reuna alueita Tyypillistä tämäntyyppisille jutuille on se että ilmeisesti kirjoitustyylistä johtuen ne mieltää automaattisesti jossain menneisyydessä tapahtuviksi Niinpä suorastaan hätkähdin kun Kivinen mainitsi jupit mikrotietokoneet ja kännykkäpuhelimet Ne tuntuivat aluksi kertakaikkisilta anakronismeiltä tässä ympäristössä Kaikesta huolimatta ovat nämä novellit enemmänkin näytteitä sorminäppäryydestä ja Lovecraft harrastuksesta kuin siitä mihin kirjoittajat omimmillaan pystyisivät Kantani on että sekä Hurtan että Kivisen tulisi jättää Cthulhu taakseen ja keskittyä luomaan uutta suomalaista kauhuperinnettä omista lähtökohdistaan He pystyvät siihen kyllä Jossain traditioiden välimaastossa liikkuvat Sauli Santikon Kultainen naamio ja Rajamaa Santikko on vielä nuori kirjoittaja jolta odotan paljon Pidin erityisesti Kultaisesta naamiosta jossa kirjoittaja onnistuu erinomaisesti palauttamaan henkiin vuosisadan alkupuolen siirtomaamentaliteetin ja vaikkapa Conradin tai Londonin eksoottisempien tarinoiden hengen Tarinan Cthulhu konnektion on ohut eikä edes oikeastaan tarpeellinen Rajamaa on kahdesta tarinasta heikompi ja on jonkin verran velkaa edellä mainitulle Lovecraft Houdini novellille Faaraoiden vankina Cthulhu yhteys on jälleen nimellinen Kokoelmassa on kaksi tieteistarinaa Hurtan Tulvavuoksen jumalat ja J Koudan Beliar joista edellinen on monitulkintainen ja kiinnostava jälkimmäinen tulevaisuuden Suomeen sijoittuva dystopia hiukan liian epäuskottava jos nyt Cthulhu jutusta tällaista ilmausta voi käyttää mutta kirjoittaja on ehkä pyrkinyt rakentamaan allegoriaa jossa ydinvoima ja ydinjätteet rinnastuvat Lovecraftin kuvailemiin pahoihin mahteihin Kari Nenosen Ravintola on puolestaan lyhyt vinjetti jolla ei ole mitään havaittavaa yhteyttä Lovecraftin maailmoihin ja niinpä sopinee kysyä

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k93varjo.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • H.P. Lovecraft: Kuiskaus pimeässä
    kunnioittavan pelon värittämästä kuuntelusta Aivan kuin kuunneltaisiin mustien siipien iskuja tai ulkopuolisten hahmojen ja olentojen aiheuttamaa raavintaa tunnetun maailmankaikkeuden uloimmalta reunalta H P Lovecraftin oman tuotannon parhaat osat soveltuvat tuohon määritelmään täydellisesti Niissä eivät kuvatut tapahtumat sinänsä ole kovin tärkeitä Merkittävimmäksi elementiksi nousee tunne jonkin tuntemattoman ilmiön olemassaolosta Tuo ilmiö voidaan kokea tässä maailmassa vain heikon kajastuksensa kautta joka sekin pystyy viemään kokijaltaan järjen Kuiskaus pimeässä on kokonaisuutena parempi kuin Jalavan ensimmäinen Lovecraft kokoelma Temppeli ja muita kertomuksia Tähän uuteen teokseen on valittu neljä pitkähköä novellia vuosilta 1926 1931 jotka kaikki ovat keskeisessä asemassa Lovecraftin luomassa Cthulhu mytologiassa Niissä äärettömän muinaiset hirviöjumalat tunkeutuvat esiin maalta mereltä ja ilmasta Cthulhu tarinoiden viehätys saattaa perustua siihen että niiden rakenne on yhtä aikaa sekä yllätyksellinen että yllätyksetön Niissä myyttien tutkijat joutuvat liian lähelle tutkimuskohteitaan ja vaikka he pääsisivät pakoonkin heillä on hyvä syy odottaa tuntemattomien voimien kostoa Cthulhu ilmiöiden esiintyminen pystytään kuitenkin parhaimmillaan kertomaan niin ovelasti että lukija todellakin jää kuuntelemaan melkein huomaamattaan ääniä jostakin kaukaa Useat kirjailijat ovat jatkaneet Cthulhu tarinoiden kirjoittamista Lovecraftin jälkeen mikä seikka kertoo jotakin perusidean toimivuudesta Tässä uudessa kokoelmassa varsinkin novelleihin Varjo Innsmouthin yllä ja Kuiskaus pimeässä on siivilöitynyt yllätyksellisyyttä ja jopa runollisuutta Varjo Innsmouthin yllä pystyy jopa

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k89kuiskaus.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • H.P. Lovecraft: Temppeli ja muita kertomuksia
    kertovat hyvin vähän Lovecraft itse olisi halunnut elää sata vuotta aikaisemmin Moderni maailma pysyi hänelle aina tietyllä tavalla vieraana Siitä syystä hän eli suljettujen ikkunaverhojen takana ja kulki ulkona mieluiten öisin Kuitenkin Lovecraftin kirjoittamat tarinat tuntuvat yhä oudosti relevanteilta Useimpien tuon aikakauden amerikkalaisten kioskikirjailijoiden tuotokset on jo armeliaasti unohdettu mutta Lovecraftin luoma kauhumaailma on vain jatkanut omaa epäpyhää elämäänsä Hänen novellinsa joissa omaelämänkerralliset teemat sulavat kiinni unien kuvastoon ovat onnistuneet tavoittamaan jotakin oleellista Ne kertovat ajasta joka pelkää omaa menneisyyttään ja joka on tästä syystä tuhoon tuomittu Lovecraft kirjoitti kuuluisimman osan tuotantoaan monenlaisten vaikeuksien sekä taloudellisten että terveydellisten alaisena Tämä tilanne kuvastuu tarinoiden tiettynä epätasaisuutena Kaikki niistä eivät ole yhtä huolellisesti viimeisteltyjä ja usein toistuvat samantyyppiset kerrontaratkaisut voivat tehdä useamman novellin peräkkäisestä lukemisesta hieman uuvuttavan kokemuksen Tähän Jalavan kokoelmaan kerätyt tarinat antavat oikeastaan melko hyvän kokonaiskuvan hänen tuotannostaan Mukana on sekä kömpelömpiä kertomuksia esim Herbert West elvyttäjä joka alunperin julkaistiin jatkokertomuksena että eräitä aivan Lovecraftin parhaita novelleja Jälkimmäisiin kuuluvat mm Ajokoira ja Ulkopuolinen Varsinkin Ulkopuolisen outo surumielisyys jää mieleen pitkäksi ajaksi Tai kenties ikuisuudeksi Lovecraft ei välttämättä tarkoittanut luomiaan kauhuja kovin vakavasti otettaviksi Useissa tarinoissa ainakin on aistivinaan selkeää itseironiaa Esimerkiksi novellissa Hän joka tuli käymään esiintyvä heikkotahtoinen ja ihmisarka

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k88temppeli.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • Sharyn McCrumb: Bimbos of the Death Sun
    0 14 011848 9 220 s Kansikuva Jeff Easley Ensimmäiset huhut tästä kirjasta alkoivat saapua maahan maailman matkaajien myötä joskus vuosi takaperin Sittemmin siitä on kuultu yhä useammin ja aina on kertojalla ollut aivan tietty villi kiilto silmissään Itse kohtasin tämän tajunnanräjäyttäjän Vantaan lentoaseman pokkarihyllystä sillä seurauksella että vietin ensimmäisen yön Wienissä lukemalla sitä loppuun hotellihuoneen kylppärissä etten naurunulvahduksillani herättäisi uinuvaa huonekaveria jolle olisi kuitenkin ollut täysin mahdotonta selittää mikä nyt sitten niin hauskaa oli Bimbos of the Death Sun sijoittuu nimittäin sf conin outoon ja normaali terralaiselle säikähdyttäväänkin maailmaan jota kansoittavat monenlaiset kummajaiset kuten roolipelaajat tietokonefriikit trekkiet aloittelevat kirjoittajat fanzinetoimittajat filklaulajat puhumattakaan GoH tieteiskirjailijoista jotka kaikki kommunikoivat keskenään normaalikansalaiselle käsittämättömällä kielellään Asiallisesti ottaen teos ei kuuluisi oikeastaan tälle palstalle ollenkaan sillä se ei ole tieteiskirja eikä sisällä fantasia aineksia Dekkarihan se kait luokituksen mukaan on mutta juuri ja ainoastaan meille kirjoitettu dekkari Se on myös painokas puheenvuoro viime aikoina suomalaisen fandomin keskuudessa virinneeseen sisäpiirisyys keskusteluun ei meidän sisäpiirimme niin eristynyt ja itseriittoinen ole kuin syytetään vaan pikkuinen lenkki maapallon ympäri ulottuvassa ketjussa Kirja on hillitön ilotulitus jonka riveiltä sf ja con aktivisti hihkuen tunnistaa menneisyytensä ja nykyisyytensä kauheat con muistonsa ja kahelit tuttavansa Jokaisen sf aktivistin kannattaa ehdottomasti estää

    Original URL path: http://www.aikakone.org/kolahtaneet/bimbos.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive



  •