archive-org.com » ORG » A » AIKAKONE.ORG

Total: 561

Choose link from "Titles, links and description words view":

Or switch to "Titles and links view".
  • Josh Pachter: Top Science Fiction 1
    odotuksia sillä mukana on muutama huippunovellikin Kirjan aloittaa Brian Aidiss ankeana skenaariollaan Maailman viimeiset kyyneleet All the World s Tears 1956 Vastapainoksi on sijoitettu Alfred Besterin riemukas aikapelleily Miehet jotka murhasivat Muhammedin The Men Who Murdered Mohammed 1958 joka on esitetty Suomessa kuunnelmanakin Ben Bovan Pieni ystävällinen ele A Small Kindness 1983 ja John Brunnerin Upporikkaat The Totally Rich 1963 eivät tarjoa mitään uutta tai sävähdyttävää Arthur C Clarken Maan siirtymä The Transit of Earth 1971 kokoelman ainoa hard core science fictionin edustaja on hyvä taivaanmekaniikan esitelmä mutta kuiva novelli Jack Dannin Titanic aiheen uudelleenlämmitys Haaksirikko Going Under 1981 ja Harry Harrisonin Hengenpelastus Rescue Operation 1967 on kenties lähetetty Patcherille ihan piruuttaan Vaikea on uskoa kummankaan edustavan kirjailijan parasta antia Fritz Leiber irrottelee varsin taitavasti novellissa Villien varja Endfray of the Olay 1969 jossa tiede ja taikuus sekoittuvat mainioksi hullunmyllyksi Anne MeCaffreyn Laulava Laiva The Ship Who Sang 1961 on mukavaa ja viihdyttävää luettavaa avaruusoopperaa parhaimmillaan Frederik Pohl nälvii luutuneita seksuaalikäsityksiä pahemman kerran lyhyessä erikoisessaan Miljoonapäivä Day Million 1966 Robert Siiverbergin Kauriin Kujeet Capricorn Games 1974 ja Connie Willisin Daisyn Aurinko Daisy in the Sun 1979 kokoelman ehdottomat helmet jäävät pitkään lukijan mieleen symbolisine kuvineen Gene Wolfen naisten yhteiskunnan kuvaus

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k90topsf1.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • Josh Pachter: Top Science Fiction 2
    kultaisia muistoja On kokoelmassa pari oikein kunnolla hyvääkin Suosittelen Barry Malzbergin novellimuotoa murtavaa tarinaa Galaksi kuin Rooma Robert Silverbergillä on tämäntyyppisiä novelleja puoleksi esseitä puoleksi juonikertomuksia ja nautin niistä aina Ursula LeGuinin novelli Sokkeloita on lähes yhtä tyylipuhdas kuin Ne jotka Omelasista pakenevat Jack Williamsonin Kosminen kiitolinja ilahdutti minua koska se toi niin kovasti lapsuuden mieleen sf n ei minun Loput ovat sitten sitä tavaraa jota kerran luettuaan ei koskaan

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k93topsf2.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • Markku Sadelehto: Mustan jumalan suudelma
    sekavampi ja pinnallisempi kuin kronologinen edeltäjänsä Mustan Joen Tuolla Puolen Jos kuten Sadelehto väittää Clark Ashton Smithin Satampa Zeiroksen tarina sisältää runoilijan tyylikeinoja onpa se todella kärsinyt käännöksestä Kiihkeimmät Cthulhu fanaatikot tietysti tekevät päällään reikiä kattoon Atlantiksen Valloittajan herrasmieskirjoittaja Manly Wade Wellman muistuttaa tyyliltään huonoa Burroughsia Kivikautisen sanan useammassa merkityksessä tarinan herrasmiespiirteet ovat lähinnä siinä ettei edes luolamiessankari saa sortua toiseen naiseen jos on jo naimisissa C L Mooren kirjoittama

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k93suudelma.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • Markku Sadelehto: Outoja tarinoita 1
    Lovecraftin ystäville taattua viehätystä vaikka tai ehkä juuri siksi siinä ovat myös kaikki Lovecraftin kauhistutttavimmat kliseet suvun biologinen jahenkinen rappeutuminen hajujen kuvaus aikamiehet jotka pyörtyvät kuin viktoriaaniset tytöt Terve järki on parasta paiskata lukiessa nurkkaan ja vielä enemmän seuraavan Warner Munnin novellin Ketju kohdalla Muuten piinaavimmaksi tulee kysymys mistä se kaikki kettinki saatiin ja miten se onnistuttiin kuumentamaan Sen sijaan seuraava Clark Ashton Smithin novelli Gorgo ansaitsisi laatusanakseen kaunis ja pääasiassa Leena Peltosen käännöksen vuoksi Alkukielellä tämä tarina ei ole jaksanut minua kiehtoa mutta nyt tekee mieli lukea se moneen kertaan hitaasti ja herkutellen niin hyvin lauserytmikin toistaa Smithin runollista tyyliä Sävyn ja rytmin muutos seuraavassa Howard tarinassa muistuttaa kauhukirjallisuuden laajoista ulottuvuuksista Kyyhkyt helvetistä pysyy hämmästyttävän hyvin paketissaan ja Villin Lännen ympäristö on vaihtelua Conan tarinoita lukeneille Ulla Selkälän ja Ilkka Äärelän suora ja nopeatahtinen käännös pelastaa Kuttnerin rottatarinan se tuntui kai niin keinotekoiselta kamalta kun tuttavapiiriin sattuu kuulumaan oikea rotta Perintö on Fritz Leiberin nokisen realistista kaupunkikauhua Syrjähyppynä saähee kai kaivata suomeksi enemmän Leiberia joka ei totisesti tarvinnut intiaanien hautausmaita eikä kelttiläistä mytologiaa saadakseen kauhutarinan pureutumaan suurkaupunkiin Robert Blochin Kunnioittaen Viiltäjä Jack tuo tämän kauhumytologian sankarin suomalaisten ulottuville Tapani Ronnin kääntämänä kun taas Urakoitsija palauttaa uskoni Ray Bradburyyn jota

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k90outoja1.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • Markku Sadelehto: Outoja tarinoita 2
    mutta tavalla tai toisella toteutukset eivät onnistu nousemaan ideoiden tasolle Clive Barker on ohjannut novellistaan Helvetilliset aivan erinomaisen elokuvan Hellraiser Itse novellin perusteellinen tylsyys tulee siis yllätyksenä Elokuvassa ei tuhlattu aikaa turhaan tekotaiteellisuuteen mutta novellista saamme lukea sellaisia totuuksia kuten että vuodenajat kaipasivat toisiaan kuten mies ja nainen siinä toivossa että ne kenties vapautettaisiin omasta kyltymättömyydestään Ihan vakavasti puhuen mitä hittoa tuo tuollainen kielenkäyttö oikein on Pitäisikö tuon lauseen näyttää

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k90outoja2.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • Markku Sadelehto: Outoja tarinoita 3
    filmatisointi 1982 alkutekstinä Novellin pulp juuret ovat ilmeiset Se on melodramaattinen ja tönkkö mutta samalla melkoisen voimallinen ja mieleenpainuva Sitä on kuitenkin vaikea arvostella omana itsenään niin vahvasti ovat sen elokuvaversiot juuttuneet alitajuntaamme Me näemme tämän tekstin eri tavalla kuin alkuperäinen yleisö emmekä voi välttää elokuvien synnyttämien mielikuvien sekaantumista lukukokemukseemme Olennon merkitys on viime kädessä juuri sen elokuvakonnektiossa Jos tarinaa ei olisi filmattu olisi se vain yksi monista 1930 luvun kauhutarinoista asianharrastajien muistama mutta ei erityisen kuuluisa Sturgeonin novelli sen sijaan seisoo omilla jaloillaan Sillekin on epäilemättä löydettävissä filmaattisia ja sarjakuvallisia seuraajia mutta ei mitään mikä vähentäisi alkutekstin itsellistä tehoa Se on novelli joka menee suoraan kauhun ytimeen enkä tarkoita tämän päivän eksplisiittistä splatterkauhua joka harvoin on pelottavaa vaan jotain alkuvoimaisempaa En tarkoita mitään minkä voisi tai mitä edes pitäisi visualisoida vaan jotain joka tulee syvältä mielikuvituksen pimeämmistä syövereistä Sturgeon oli yksi fantasia ja kauhunovellistiikan suurista mestareista ja ansaitsisi oikeastaan oman novellikokoelmansa Teoksen uudemmista novelleista parhaat ovat Tom Reamyn Umpikujassa 1974 ja Michael Shean Ruumiinavaus 1980 jotka molemmat ovat kammottavia ihan positiivisessa mielessä Shean juttu on siitä harvinainen että siitä löytyy sekä melkoista splatteria että ihan oikeaa pelottavuutta Reamyn kannibaalijuttu puolestaan voisi oikein toteutettuna muodostaa pohjan todella hyvälle kauhuelokuvalle Reamy työskenteli 1970 luvulla Hollywoodissa mm käsikirjoittajana ja apulaisohjaajana ja jäljet näkyvät hänen teksteissään Muista novelleista ovat Robert R McCammonin Syvällä 1987 David Draken Metsästysmaa 1976 ja Dean R Koontzin Kova kuori 1987 kompetenttia kauhuviihdettä mutta eivät mitään suurta eivätkä muistettavaa McCammonin juttu on pieni miellyttävä ja oikeastaan aika hillitty Draken ja Koontzin jutut taas tuovat mieleen viimeisten vuosikymmenten elokuvalliset kauhut Kirjan päätösnovellin Guy N Smithin Äyriäisten koston 1989 mukanaoloa en millään kykene ymmärtämään Se on yksinkertaisesti huono Sadelehto kutsuu sitä pulp kirjallisuuden kostoksi ja käsitän kyllä mitä hän tarkoittaa mutta miksi rasittaa meitä poikkeuksellisen kurjalla pulp jutulla pelkän esimerkin vuoksi

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k91outoja3.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • Markku Sadelehto: Paha vieras
    elävät maineensa mukaisesti vähemmän tunnetut tuottavat herkullisimmat yllätykset Kokoelman aihehan on okkultismi ja kaikki novellit todella käsittelevät ideaa pari tosin rajaa hipoen Okkultismi manaaminen vierailevat henget jopa paholainenkin Mitään ilmeistä ja mautonta ei kokoelmaan myöskään ole päästetty Klassikkoja on tietysti suomennettu Conradin novellin lisäksi Robert Louis Stevensonin Markheim tuntuu ensin tarpeettoman tavanomaiselta mutta siinäkin on yllätysmutka lopussa Huonoimmasta päästä lienee M P Shielin Jylisevä talo joka on jonkinlainen Usherin talon häviön kopio mutta sen kukkainen kieli tuo tarinaan odottamatonta voimaa päinvastoin kuin luulisi ja se on yllättävän mieleenjäävä Arthur Machenin Valkea väki on niitä pakollisia Olen aina epäillyt että paitsi lukijat Machen itsekään ei tiennyt mistä tässä kaikessa oikein oli kysymys Nyt kuitenkin Rosvallin käännöksen jälkeen minulla ensi kerran on jokin pakeneva aavistus Erikoiskiitokset Rosvallille En ole koskaan oikein pitänyt Oliver Onionsista mutta Maalatut kasvot oli niin mieleenpainuva että ihmettelin miksi sitä ei ole useammissa antologioissa Tarkistin ja oikeudet on saatu perikunnalta Onko novelli julkaistu vasta Onionsin kuoleman jälkeen Tunnustan tietämättömyyteni Joka tapauksessa siinä on sellainen Välimeren tuntu että on kuin lukisi ranskalaista romaania tai filmiä novellin muodossa pienoisromaani voisi olla ranskalaisesta Algeriasta ikäänkuin Välimeren Indokiina vaikka siinä onkin kysymys sisilialaisesta tytöstä ja englantilaisesta nuorukaisesta Tai ehkä sisilialaisesta tytöstä ja amerikkalaisesta taidemaalarista tai jopa tytöstä ja arabikuljettajasta Tai Välimeren ikuisesta ristiriidasta maisemaan ja auringonpaisteeseen kuuluvan pakanuuden ja maahan tuodun kiihkeän katolisuuden välillä Sikäli tytön sisilialaisuus on välttämätön ainesosa ja samoin sen sijoittuminen 20 lukuun jolloin maailma ei enää ollut entisensä mutta rikkaat olivat vielä rikkaita ja joutilaisuus vakavasti otettavaa työtä Ja tytöt tarvitsivat esiliinoja Pelkkä nimi alun pienestä meikin sipaisusta loppuun saakka jossa maalattujen kasvojen merkitys todella paljastuu on merkityksellinen Toisessa laidassa vakavuuden ja kiihkeyden suhteen on D K Brosterin Aubrey Beardsleyn ja Max Beehrbomin maailmasta kotoisin oleva ironinen Vaanija oven edessä jonka luettuani en enää koskaan katso pölykoiria samoin

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k96paha.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive

  • Markku Sadelehto: Pimeyden linnake
    novelli Lohikäärmeen valtaistuin 1941 julkaisussa Seikkailujen sankareita 1943 lienee sivunmennen sanottuna ensimmäinen suomennettu sword sorcery tarina vai tietääkö joku varhaisemman Olin valmistautunut olemaan pitämättä David Draken Lohikäärmeen hampaista 1983 mutta toisin kävi Tämä ei varsinaisesti ole hyvä novelli ja loppua kohden se on aika ennustettavakin mutta jotenkin se säilytti mielenkiinnon näin ehkä siksi että Drake on häpeilemätön pulp kirjoittaja 40 vuotta viimeisten pulp lehtien katoamisen jälkeen Lohikäärmeen hampaat on aika hyvä hirveän huono novelli C L Mooren tarinat Joiryn Jirelistä luetaan yleensä genren varhaisiin klassikoihin mutta niistä on kyllä aika hiukan jättänyt Siltikin ne ovat muistettavia jo pelkästään julkaisuajalleen 1930 luvulle ja pulp lehdille erinomaisen epätyypillisen vahvan naispuolisen päähenkilönsä ansiosta eli ei mitään kahvinkeittoa ja kirkumista näissä jutuissa Syynä tähän oli tietenkin se että nimikirjainten C L taakse kätkeytyi Catherine Lucille Moore joka näin suojautui lukijoiden mitä todennäköisimmiltä ennakkoluuloilta Jirel taikamaassa 1935 on Jirel juttujen parhaita ja kohoaa helposti aikansa viihdefantasian keskitason yläpuolelle Sitten onkin vuorossa antologian paras novelli Jack Vancen Pyhiinvaeltajat 1966 Vance on meillä aivan syyttä suotta aliarvostettu kirjailija joka tässä novellissa on parhaimmillaan Pyhiinvaeltajat on poimittu kokoelmasta Eyes of the Overworld 1966 joka ilman muuta pitäisi jonkun kustantajan ottaa suomennettavakseen Päähenkilö Cugel on ovela omaa etuaan ja muiden heikkouksia hyväkseen käyttävä manipulaattori periaatteessa siis kertakaikkisen epämiellyttävä ihminen En silti mitenkään voi olla hurraamatta mielessäni joka kerran Cugelin onnistuneesti vietyä läpi jonkun hirmuisen huiputuksen olkoonkin että hän useimmiten päätyy lopulta entistä pahempaan ahdinkoon Cugel on henkisesti hyvin läheistä sukua Patricia Highsmithin Tom Ripleylle murhaajalle ja huijarille jota useimmat lukijat rakastavat joskin omatunto kolkuttaen Suosittelen Kirjan päättää sword sorceryn viimeaikaisiin tähtiin lukeutuvan Michael Shean Vainajien valtakunta 1982 joka on poimittu palkitusta romaaniksi naamioidusta kokoelmasta Nifft the Lean Shea on kuten Sadelehto seikkaperäisessä esipuheessaan oikein toteaa Vancen oppipoika Hän aloitti kirjoittamalla jatkoa Vance Cugel tarinoille mutta tässä novellissa hän puhuu

    Original URL path: http://www.aikakone.org/arkisto/arvostelut/k91linnake.htm (2016-02-12)
    Open archived version from archive



  •